KHO:n jaostoplenum: Työluvan hakijan liian pienet tulot aiemman työnantajan palveluksessa ei ollut peruste evätä uutta lupaa toisen työnantajan työhön

KHO:2019:146 Ulkomaalaisasia – Työtekijän oleskelulupa – Jatko-oleskelulupa – Toimeentuloedellytys – Uusi työsuhde – Toimeentuloedellytyksen täyttymättä jääminen edellisen oleskeluluvan aikana – Kielteinen osapäätös

Serbian kansalainen A oli hakenut työntekijän jatko-oleskelulupaa työskennelläkseen maatalouslomittajana B:n kaupungin palveluksessa. Työ- ja elinkeinotoimisto oli tehnyt kielteisen osapäätöksen, koska A:n toimeentulon ei ollut katsottu olleen turvattu ansiotyöstä saadulla tulolla hänen edellisen oleskelulupansa aikana. Työ- ja elinkeinotoimiston tehtyä kielteisen osapäätöksen poliisilaitos oli hylännyt A:n oleskelulupahakemuksen. Maahanmuuttovirasto oli päättänyt karkottaa A:n tämän kotimaahan, koska hänellä ei ollut voimassa olevaa oleskelulupaa. Hallinto-oikeus oli hylännyt A:n valituksen.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli ratkaistavana, oliko uuden työnantajansa B:n kaupungin palveluksessa maatalouslomittajana työskentelevän A:n työtekijän jatko-oleskelulupaa koskeva hakemus voitu hylätä sillä perusteella, ettei toimeentuloedellytys ollut täyttynyt A:n edellisen oleskeluluvan voimassaolon aikana hänen työskennellessä toisen työnantajan X Oy:n palveluksessa.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että asiassa esitetyn mukaan A:n työtuntien määrä aikaisemman työnantajan X Oy:n palveluksessa oli jäänyt luvattua vähäisemmäksi. Esitetyn selvityksen perusteella A:n kohdalla toimeentuloedellytys oli kuitenkin täyttynyt ainakin vuoden 2015 syksystä alkaen, eikä asiassa ollut ilmennyt hänen joutuneen turvautumaan yhteiskunnan myöntämiin etuuksiin.

Työ- ja elinkeinotoimiston kielteinen osapäätös oli perustunut A:n toimeentulon täyttymättä jäämiseen edellisen oleskeluluvan voimassaolon aikana. Toimeentuloedellytyksen täyttymistä arvioitaessa oli kuitenkin otettava huomioon, että esitetyn selvityksen perusteella kysymyksessä olevan oleskelulupahakemuksen perusteena oleva työsuhde B:n kaupungin kanssa turvasi A:n toimeentulon ja että työnantajana olevan B:n kaupungin edellytyksiä huolehtia palkanmaksusta ja muista työnantajavelvoitteista ei ollut syytä epäillä.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että työ- ja elinkeinotoimiston ei olisi tullut näissä oloissa jatkolupa-asiaa käsiteltäessä arvioida toimeentuloedellytyksen täyttymistä ainoastaan A:n edellisen oleskeluluvan aikaisen toimeentulon perusteella, vaan arvioida, onko A:n toimeentulo vastaisuudessa turvattu hänen nykyisen työnantajansa B:n kaupungin palveluksessa. Työ- ja elinkeinotoimisto ei siten ollut voinut perustaa kielteistä osapäätöstään yksinomaan A:n aiemman oleskeluluvan aikaiseen toimeentuloon arvioimatta nykyisestä työsuhteesta saatavaa toimeentuloa.

Hallinto-oikeuden, poliisilaitoksen ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumottiin ja asia palautettiin Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Äänestys perusteluista 6 – 2 (jaostoplenum)