KHO vahvisti henkilön toimineen valtion virkasuhteessa ja palautti asian siitä seuraavan taloudellisen selvityksen tekemiseksi
20.9.2019 | OikeusuutisetKHO:2019:120 Hallintoriita – Valtion virkamies – Virkasuhteen vahvistaminen – Virkasuhteeseen liittyvä vaatimus lomapalkasta – Viivästyshyvitys
A oli vaatinut Rikosseuraamuslaitoksen kumoamaan päätöksen tai toimenpiteen, jolla A:n sivutoimisen vankilalääkärin julkisoikeudellista palvelussuhdetta oli ryhdytty pitämään muuna kuin virkasuhteisena 9.10.2004 lukien, ja vahvistamaan, että A oli toiminut eri vankiloiden poliklinikoilla virkasuhteessa tuosta ajankohdasta lukien. A vaati lisäksi, että Rikosseuraamuslaitoksen tuli vahvistaa A:n virkasuhteesta johtuvan vuosilomapalkan määräytyvän 1.1.2007 lukien siten, että se oli 11,5 prosenttia kunkin lomamääräytymisvuoden aikana virassaolon ajalta maksetusta tai maksettavaksi erääntyneestä palkasta. Rikosseuraamuslaitos hylkäsi päätöksellään 18.12.2014 A:n vaatimukset.
A haki päätökseen muutosta hallinto-oikeudelta ja kirjelmässään vaati toissijaisesti, että asia oli käsiteltävä hallintoriitana. Asiassa vaadittiin virkasuhteiden vahvistamista 1.3.2000 alkaen sekä virkasuhteisiin liittyviä maksamatta jääneitä vuosilomapalkkoja.
Hallinto-oikeus tutki asian hallintolainkäyttölain 69 §:ssä tarkoitettuna hallintoriita-asiana ja hylkäsi hakemuksen sillä perusteella, ettei toimivaltainen viranomainen ollut perustanut virkoja, minkä vuoksi A:n ei voitu vahvistaa toimineen virassa tai virkasuhteessa. Tämän johdosta myös virkasuhteisiin perustuvat vuosilomapalkkaa koskevat vaatimukset hylättiin. Hallinto-oikeus hylkäsi myös A:n vaatimuksen oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annetun lain mukaisen hyvityksen määräämisestä.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että oikeudellista tulkintaa A:n jo päättyneiden palvelussuhteiden laadusta ei voitu pitää vain esikysymyksenä, joka liittyi A:lle kuuluvien taloudellisten etuuksien maksamista koskevaan vaatimukseen ja sen ratkaisemiseen. Koska tätä pääkysymystä ei voitu ratkaista valtiotyönantajaa sitovalla tavalla valituksena Rikosseuraamuslaitoksen 18.12.2014 tekemästä päätöksestä, hallinto-oikeuden oli tullut käsitellä A:n tekemät vahvistusvaatimukset ja niistä seuraavat mahdolliset taloudelliset seuraamukset hallintoriita-asiana.
Korkein hallinto-oikeus vahvisti A:n valituksesta, kumoten samalla tältä osin hallinto-oikeuden päätöksen, A:n toimineen valtion virassa tai virkasuhteessa eri vankiloissa sekä eräiden sijaisuuksien hoitajana päätöksestä tarkemmin ilmi käyvinä ajanjaksoina. Korkein hallinto-oikeus palautti asian, siltä osin kuin hallinto-oikeuden päätös kumottiin, Rikosseuraamuslaitokselle uudelleen käsiteltäväksi A:n esittämien taloudellisten vaatimusten ratkaisemiseksi.
Oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annetun lain 5 §:n 2 momentin mukaan oikeudenkäynnin kestona oleva aika alkaa jo oikaisuvaatimuksen tai muun vastaavan hallintomenettelyssä käsiteltävän vaatimuksen tekemisestä, jos tällainen vaatimus on lain mukaan tehtävä ennen kuin päätökseen saa hakea muutosta valittamalla. Erityisestä syystä oikeudenkäynnin kestona huomioitava aika voi alkaa tätä aikaisemmasta ajankohdasta. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että A:n asiassa, joka oli lopulta käsitelty hallintoriitana, oikeudenkäynnin keston alkamisajankohtana oli pidettävä oikaisuvaatimuksen esittämistä Rikosseuraamuslaitokselle. A:lle määrättiin kokonaiskeston viivästymisen hyvityksenä 3 000 euroa. Koska kysymys oli sivutoimisista palvelussuhteista, hyvityksen yhteismäärää ei korotettu.
Äänestys 4-1 pääasiasta