KHO korotti seuraamusmaksuja bussikartelliasiassa. Asianajosalaisuutta ei oltu kunnioitettu KKV:ssa.
20.8.2019 | OikeusuutisetKorkein hallinto-oikeus on korottanut seuraamusmaksuja nk. bussikartelliasiassa. Matkahuolto, seitsemän linja-autoyhtiötä ja Linja-autoliitto toimivat kilpailulain ja unionin kilpailusääntöjen vastaisesti vuosina 2010–2015.
Osapuolet olivat elo–syyskuun vaihteessa 2010 päättäneet sulkea 23.6.2010 jälkeen myönnetyt reittiliikennelupavuorot Matkahuollon aikataulu- ja lipunmyyntipalvelujen sekä pakettipalvelujen ulkopuolelle.
– Kilpailurikkomus esti ja viivästytti markkinoiden avautumista ja haittasi kilpailun avaamista, toteaa korkein hallinto-oikeus tänään antamassaan vuosikirjapäätöksessä.
Markkinaoikeus määräsi Matkahuollolle, seitsemälle linja-autoyhtiölle tai näiden muodostamalle yritysryhmälle sekä Linja-autoliitolle kullekin 100 000 euron suuruisen seuraamusmaksun. Ratkaisu poikkesi Kilpailu- ja kuluttajaviraston esityksestä.
Korkein hallinto-oikeus piti markkinaoikeuden päätöstä tältä osin lainvastaisena ja määräsi useimmille kilpailurikkomuksen osapuolista markkinaoikeuden määräämää korkeammat seuraamusmaksut.
– Samansuuruisten seuraamusmaksujen määrääminen erisuuruisille taloudellisille kokonaisuuksille on unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan kilpailunrikkomuksen osapuolten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastaista.
Kilpailu- ja kuluttajaviraston seuraamusmaksuesityksen liitteenä olleessa sähköpostiviestiketjussa oli viittaus Matkahuollon asianajotoimistolta saamaan oikeudelliseen suositukseen sekä tähän liittynyt yhtiön edustajan toteamus. Yhtiön liiketoimintapäällikkö oli jakanut sähköpostiviestin edelleen ensin yhtiön sisällä sekä sen jälkeen yhtiön ulkopuoliselle kilpailurikkomuksen osapuolelle.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että asianajotoimiston antama oikeudellinen suositus liittyi selvästi esillä olevan kilpailunrikkomuksen kohteeseen ja siinä voitiin katsoa olevan kysymys yhtiön puolustautumisoikeuksien käyttämiseksi hankitusta oikeudellisesta neuvonnasta. Asiassa ei ollut merkitystä sillä, että suositus oli saatu ennen kuin Kilpailu- ja kuluttajavirasto oli aloittanut kilpailurikkomusmenettelyn. Korkein hallinto-oikeus totesi, että tulkinnanvaraisessa tilanteessa kartellin osapuolten puolustautumisoikeuksien suojalle oli annettava laaja ulottuvuus, eikä näin ollen merkitystä ollut annettava sille, että sähköpostiviesti oli seuraavana päivänä välitetty yhtiön ulkopuoliselle, kartellin osapuolena olevalle taholle.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, toisin kuin markkinaoikeus, että kysymyksessä ollut oikeudellisen neuvonnan sisältänyt sähköpostiviestin osio nautti asianajajan ja päämiehen väliselle oikeudelliselle neuvonnalle annettavaa luottamuksellisuuden suojaa. Yhtiöllä ei näin ollen olisi ollut velvollisuutta antaa kysymyksessä ollutta sähköpostiviestin osiota Kilpailu- ja kuluttajaviraston käyttöön, virasto ei olisi saanut perustaa seuraamusmaksuesitystään sähköpostiviestissä mainittuun eikä markkinaoikeus ottaa sitä asian arvioinnissaan huomioon. Korkein hallinto-oikeus jätti oikeudellisessa arvioinnissaan vaille merkitystä mainitun viestin osion. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että vaikka sähköpostiviestin osio oli ollut lainvastaisesti osana seuraamusmaksuesitystä ja oikeudenkäyntiä markkinaoikeudessa, yhtiön mahdollisuudet puolustautua asiassa eivät olleet olennaisella tavalla heikentyneet, eikä sen syyttömyysolettamaa ollut asiassa loukattu.