KHO arvioi turvapaikanhakijan seksuaali-identiteetistä saatavilla olevaa näyttöä ja riittävän selvityksen määrää

KHO:2019:99 Ulkomaalaisasia – Kansainvälinen suojelu – Tietty yhteiskunnallinen ryhmä – Seksuaalinen suuntautuminen – Sukupuoli-identiteetin määrittely

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli ratkaistavana, oliko Irakin kansalainen A uskottavasti osoittanut kuuluvansa sellaiseen seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön, jolla suuntautuneisuutensa vuoksi oli perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi kotimaassaan.

Maahanmuuttovirasto ei ollut hyväksynyt A:n kertomusta seksuaalisesta suuntautumisestaan. Hallinto-oikeus oli toimittanut suullisen käsittelyn, jossa oli A:n lisäksi kuultu todistajana A:n ystävää C:tä. A oli muun ohella kertonut seurustelleensa Irakissa B:n kanssa viiden vuoden ajan. A oli lisäksi kertonut naisellisesta pukeutumisestaan ja käyttäytymisestään. Hallinto-oikeus hylkäsi Maahanmuuttoviraston päätöksestä tehdyn valituksen. Hallinto-oikeus katsoi, ettei A:n kertomuksen omakohtaisuudesta voitu vakuuttua, eikä hänen kertomustaan seksuaalisesta suuntautumisestaan näin ollen pidetty uskottavana.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että A oli kertonut suhteestaan B:hen johdonmukaisesti turvapaikkapuhuttelussa ja hallinto-oikeuden toimittamassa suullisessa käsittelyssä sekä valituksessaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle. A oli itse identifioinut itsensä homoseksuaaliksi. A oli lisäksi kertonut johdonmukaisesti naisellisesta pukeutumisestaan ja käyttäytymisestään ja kertonut tuntevansa itsensä sisäisesti naiseksi. Näihin seikkoihin oli myös todistajana hallinto-oikeudessa kuultu C kertonut kiinnittäneensä huomiota.

Asiassa toimitettu muu kirjallinen selvitys, kuten lääkärinlausunnossa esitetyt havainnot ja lääkärin käsitys tuki A:n kertomusta hänen seksuaali- ja sukupuoli-identiteetistään, vaikkakaan seksuaalisesta suuntautumisesta ei sinänsä ole mahdollista tehdä päätelmiä pelkästään ulkonäön tai ulkoisen olemuksen perusteella. Keskeisin näyttö muodostui A:n omasta kertomuksesta. Kun otettiin huomioon A:n johdonmukainen kertomus ja muu asiassa esitetty selvitys kokonaisuudessaan, korkein hallinto-oikeus katsoi tulleen riittävällä tavalla selvitetyksi, että A:lla oli ilmentämänsä seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuoli-identiteetin vuoksi perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi kotimaassaan, eikä hänellä ollut mahdollista saada tätä vaaraa vastaan viranomaissuojelua. A:n tarkemman seksuaali- tai sukupuoli-identiteetin määrittely ei ollut tarpeen kansainvälisen suojelun tarvetta arvioitaessa. Korkein hallinto-oikeus kumosi Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset ja palautti asian Maahanmuuttovirastolle turvapaikan myöntämiseksi.