Poikkeusmahdollisuus saada kansalaisuus ilman kielitaitoa koskee myös yksityisyrittäjiä

Kansalaisuuslain 18 b §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan ulkomaalaiselle voitiin myöntää Suomen kansalaisuus 13 §:n 1 momentin 6 kohdan estämättä, jos hakijan Suomessa olevan, vakinaisen ja päätoimisen työn hoitaminen oli kohtuuttoman vaikeaa ilman Suomen kansalaisuutta. Säännöksen tarkoituksena oli mahdollistaa Suomen kansalaisuuden saaminen ilman kielitaitoedellytystä, jos hakijan työtehtävien suorittaminen olisi kohtuuttoman vaikeaa ilman Suomen kansalaisuutta. Säännöksen sanamuodon mukaan sen soveltamista ei ollut rajattu ainoastaan työsuhteessa tehtävään työhön tai muuhun palvelussuhteeseen, jossa työtä tehtiin työnantajan lukuun työnantajan johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan. Kansalaisuuslain esitöissä (HE 235/2002 vp) lausutusta huolimatta säännöstä ei sen tarkoituskaan huomioon ottaen ollut syytä rajata ainoastaan työsuhteessa tehtyyn työhön. Oleellista säännöksen soveltamisen kannalta oli päätoiminen, vakituinen työskentely Suomessa ja työn hoitamisen kohtuuton vaikeus ilman Suomen kansalaisuutta. Hallinto-oikeuden ei edellä todetun perusteella olisi tullut jättää kielitaitoa koskevaa kansalaisuuslain 18 b § 1 momentin 1 kohdan poikkeamisperustetta soveltamatta hakijaan sillä perusteella, että hakija oli yksityisyrittäjä.