“Vauvaperheen vapautus kunnallisverosta” asetti kuntalaiset eriarvoiseen asemaan tulojen perusteella

Itä-Suomen HAO: Kunnallisvalitus – Harkinnanvarainen avustus – Vauvaperheiden avustus – Vuosituloihin sidottu avustuksen määrä – Syrjintä muun henkilöön liittyvän syyn perusteella

Kunnanvaltuusto oli päättänyt ottaa käyttöön “vauvaperheen vapautus kunnallisverosta” -mallin. Päätösvalmistelusta ilmeni, että vauvaperheille oli tarkoitus myöntää avustus, jonka suuruus olisi riippuvainen vanhemman tai vanhempien lapsen syntymävuonna kunnalle maksaman kunnallisveron määrästä. Asiassa oli kuntalaisen tekemän valituksen johdosta arvioitavana muun muassa se, merkitsikö päätös perustuslain ja yhdenvertaisuuslain vastaista syrjintää.

Hallinto-oikeus katsoi, että vanhempien vuosituloihin perustuva avustus asettaisi pienempituloiset perheet perustuslain 6 §:n 2 momentin ja yhdenvertaisuuslain 8 §:n 1 momentin mukaisen henkilöön liittyvän syyn perusteella epäsuotuisampaan asemaan kuin parempituloiset perheet vertailukelpoisessa tilanteessa. Kyse oli siten yhdenvertaisuuslain 10 §:ssä tarkoitetusta välittömästä syrjinnästä. Kunnan päätöksen katsottiin perustuvan kuntalain 1 §:n 2 momentissa tarkoitettuun yleiseen tehtävään eli alueensa elinvoimaisuuden edistämisen liittyvään tarkoitukseen. Kuntalaissa ei kuitenkaan ole säädetty nimenomaisesti ja riittävän tarkkarajaisesti mahdollisuudesta poiketa kuntalaisten yhdenvertaisuudesta harkinnanvaraisia avustuksia myönnettäessä. Kunnan katsottiin avustusperusteista päättäessään hoitavan julkista hallintotehtävää, mistä syystä yhdenvertaisuuslain 11 §:n 2 momentin oikeuttamisperiaatteet eivät tulleet sovellettaviksi. Lisäksi hallinto-oikeus lausui, ettei kunnan asukkaiden asettamista erilaiseen asemaan heidän tulojensa perusteella voitu pitää myöskään perustuslain 6 §:n 2 momentin kannalta asiaa arvioiden oikeasuhteisena keinona sinänsä hyväksyttävän, kunnan elinvoimaisuutta edistävän, tavoitteen saavuttamiseksi.

Hallinto-oikeus kumosi kunnanvaltuuston päätöksen lainvastaisena.