Markkinaoikeuden ratkaisu televisio-ohjelmien edelleen lähettämisestä ja tekijänoikeusjärjestön asiavaltuudesta

Kopiosto r.y. vaati vahvistettavaksi, että Telia Finland Oyj:n verkossa tapahtuvassa kotimaisten vapaasti vastaanotettavien televisio-ohjelmien siirtämisessä oli kysymys tekijänoikeudellisesti merkityksellisestä edelleen lähettämisestä. Telia Finland Oyj:n tuli siksi hankkia tähän lupa tai maksaa tästä korvaus.

Telia Finland Oyj:n mukaan käsillä olevassa tilanteessa ei ollut mitään sellaista alkuperäistä teoksia yleisön saataviin saattavaa lähetystä eli lähetyssignaalia, jota lähetettäisiin edelleen ja televisioyritykset olivat jo hankkineet tarpeelliset oikeudet ja maksaneet tästä oikeudenhaltijoille korvauksen. Riidatonta oli, että siirrettävä televisiolähetyssignaali ei ollut peräisin maanpäällisestä televisiolähetyssignaalista, vaan televisioyhtiöiden Telia Finland Oyj:lle suojatulla yhteydellä toimittamasta signaalista, jossa se ei ollut ollut yleisön saatavilla.

Markkinaoikeus katsoi, että tekijänoikeuslain 25 h ja 25 i §:n mukaisen edelleen lähettämisen edellytyksenä on, että radio- ja televisiolähetykseen sisältyvä teos tai esitys lähetetään yleisön vastaanotettavaksi samanaikaisesti alkuperäisen lähetyksen kanssa lähetystä muuttamatta. Telia Finland Oyj:n toiminta ei kohdistunut yleisön suoraan vastaanotettavaksi tarkoitettuun televisiolähetykseen. Muiden rinnakkaisten televisiolähetysten olemassaolo tai esimerkiksi niiden ohjelmasisällön samankaltaisuus ei voinut vaikuttaa Telia Finland Oyj:n verkossa tapahtuvan televisiolähetyksen siirtämisen tekijänoikeudelliseen arviointiin. Kysymyksessä ei ollut säännösten tarkoittama alkuperäisen yleisölle vastaanotettavaksi tarkoitetun lähetyksen edelleen lähettäminen, ja markkinaoikeus hylkäsi vahvistusvaatimukset.

Asiassa oli kysymys myös Kopiosto r.y:n asiavaltuudesta esittää omissa nimissään tekijänoikeuden loukkausta koskevia vaatimuksia. Markkinaoikeus katsoi, ettei Kopiosto r.y:llä ollut sopimuslisenssijärjestönä tältä osin yleistä lakiin perustuvaa asiavaltuutta. Kopiosto r.y. ei ollut myöskään esittänyt selvitystä, että sille olisi siirretty riidan kohteena olevia tekijänoikeuslakiin perustuvia yksinoikeuksia. Asiavaltuus ei voinut perustua valtakirjoihin tai yhteistyösopimuksiin sisältyvään oikeudenkäyntivaltuutukseen. Kun hyväksyttävää selvitystä asiavaltuudesta ei ollut esitetty, markkinaoikeus jätti tekijänoikeuden loukkausta koskevat vaatimukset tutkimatta.