Hovioikeus katsoi vainajan asuinpaikan olleen Italiassa, pesänselvittäjänmääräys raukesi toimivallan puutteen johdosta

Sen puolesta, että X:llä olisi
ollut asuinpaikka kuolinhetkellä Italiassa, puhuvat seuraavat seikat.
X:n työura Italiassa oli alkanut vuonna 1961 ja päättynyt hänen jäätyään
eläkkeelle vuonna 1993. Suomalaisista sukujuuristaan huolimatta X oli
rakentanut perhe-elämänsä Italiaan ja puhunut italiaa kuten
syntyperäinen italialainen. X oli asunut keskeytyksettä viimeiset kaksi
vuotta yhdeksän kuukautta Italiassa pääasiassa tyttärensä B:n luona.
Lukuun ottamatta vuotta 2013 X oli viettänyt suurimman osan vuodesta
Italiassa. Kuolinhetkellään X:llä ei ollut ollut Suomessa enää perhettä
tai läheisiä sukulaisia tai ystäviä, joihin hän olisi pitänyt
oma-aloitteisesti yhteyttä.

Sen puolesta, että X:n asuinpaikka
olisi muodostunut Suomeen, puhuvat puolestaan seuraavat seikat. X oli
yhdessä Y:n kanssa hankkinut Helsingistä asunnon vanhuudenpäivien
viettoa varten. X:n puolison Y:n sairastuttua ja X:n oman terveydentilan
heikennyttyä X oli viettänyt aiempaa enemmän aikaa Suomessa. X oli
ollut Suomessa kesät 2006-2012 ja vuoden 2013. X oli myös ilmaissut
haluavansa tulla haudatuksi Suomeen. Kun X ei ollut enää selvinnyt yksin
Suomessa, A oli yrittänyt järjestää X:lle paikkaa hoivakodista, mutta
yritys oli epäonnistunut B:n vastustettua sitä.

Asiassa on
väitetty, että X:n tarkoituksena ei ollut ollut keväällä 2014 jäädä
Italiaan, vaan että hän ei ollut terveydentilansa vuoksi kyennyt
pätevästi muodostamaan tahtoaan asumisesta. Väitettä tukee jossakin
määrin se, ettei X ollut tehnyt muuttoilmoitusta Italiaan enää
viimeisiksi elinvuosikseen. Hänellä oli ollut kuolemaansa saakka
kotipaikka Helsingissä. Väitettä tukee myös se, että X oli esitetyn
selvityksen mukaan kärsinyt masennuksesta ja muistin alenemasta sekä
ollut jatkuvan hoidon ja huolenpidon tarpeessa. Ottaen huomioon, mitä
B:n sinänsä luotettavaksi katsottavasta kertomuksesta on käynyt ilmi,
hovioikeudella ei ole kuitenkaan syytä epäillä sitä B:n kertomaa, että
muuttoilmoituksen tekemättä jääminen oli johtunut iäkkään X:n
sosiaaliturvan käytännön järjestelyjä koskevista syistä. Esitetystä
selvityksestä ei voida myöskään päätellä, että X olisi fyysisten tai
psyykkisten sairauksiensa vuoksi ollut kykenemätön ilmaisemaan
mielipidettään asuinpaikkansa osalta tai että hän olisi asunut muutoin
tahtonsa vastaisesti Italiassa B:n luona. Tämän vuoksi sillä, missä
X:llä on ollut kotipaikka, ei ole annettava merkittävää painoarvoa
arvioitaessa sitä, mikä on ollut X:n asuinpaikka hänen kuolinhetkellä.

Asiassa
on riidatonta, että X:llä oli ollut omaisuutta sekä Suomessa että
Italiassa. Ottaen huomioon, mitä X:n asumisesta on esitetty, X:n ei
voida katsoa viettäneen asetuksen johdanto-osan 24 kohdassa tarkoitettua
kiertelevää elämää asettumatta pysyvästi mihinkään valtioon. Sen vuoksi
sillä, missä X:n pääasiallinen omaisuus on sijainnut, ei ole merkitystä
arvioitaessa sitä, mikä on ollut X:n asuinpaikka hänen
kuolinhetkellään. Merkitystä ei ole myöskään sillä, missä X:ää on
tuloverotettu.

Punnittuaan kaikkia asiassa ilmi tulleita seikkoja
X:n elinolosuhteista hänen kuolemaansa edeltävinä vuosina ja hänen
kuolinhetkellään hovioikeus katsoo, että X:llä on katsottava olleen
läheisempi liittymä Italiaan kuin Suomeen. X:n asuinpaikka on sen vuoksi
ollut Italiassa hänen kuolinhetkellään.

Näin ollen Helsingin
käräjäoikeus ei ole ollut EU:n perintöasetuksen 4 artiklan mukaisesti
toimivaltainen käsittelemään X:n pesänselvittäjän määräämistä koskevaa
asiaa. Sen olisi pitänyt jättää pesänselvittäjän määräämistä koskeva
hakemus tutkimatta.