Eu:n tuomioistuimen tuomio maahanmuuttopolitiikkaa koskevassa asiassa

13.3.2019 | Oikeusuutiset

Markku Fredman

Ennakkoratkaisupyyntö – Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue – Maahanmuuttopolitiikka – Oikeus perheenyhdistämiseen – Direktiivi 2003/86/EY – Direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jättäminen – 3 artiklan 2 kohdan c alakohta – Toissijaista suojelua saavien henkilöiden jääminen soveltamisalan ulkopuolelle – Perheenyhdistämistä koskevan oikeuden ulottaminen kansallisessa oikeudessa koskemaan kyseisiä henkilöitä – Unionin tuomioistuimen toimivalta – 11 artiklan 2 kohta – Sukulaisuussuhteen osoittavien virallisten asiakirjojen puuttuminen – Selitykset, joiden uskottavuutta pidetään riittämättömänä – Jäsenvaltioiden viranomaisilla oleva velvollisuus toteuttaa lisätoimenpiteitä – Rajat

Ennakkoratkaisupyynnön oli tehnyt rechtbank Den
Haag zittingsplaats Haarlem (Haagin alioikeus, Haarlemin istuntopaikka,
Alankomaat).

1. Ennakkoratkaisupyyntö
koskee oikeudesta perheenyhdistämiseen 22.9.2003 annetun neuvoston
direktiivin 2003/86/EY (EUVL 2003, L 251, s. 12) 3 artiklan 2 kohdan
c alakohdan ja 11 artiklan 2 kohdan tulkintaa.

2. Ennakkoratkaisupyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat Sudanissa asuva
alaikäinen Eritrean kansalainen E. ja Staatssecretaris van Veiligheid en
Justitie (turvallisuus- ja oikeusasioista vastaava valtiosihteeri,
Alankomaat) ja jossa on kyse siitä, että viimeksi mainittu hylkäsi E:tä
koskevan perheenyhdistämishakemuksen, jonka oli tehnyt A., joka on
Eritrean kansalainen, joka saa toissijaista suojelua Alankomaissa ja
joka väittää olevansa E:n täti ja huoltaja.

Unionin tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Euroopan
unionin tuomioistuin on SEUT 267 artiklan nojalla toimivaltainen
tulkitsemaan oikeudesta perheenyhdistämiseen 22.9.2003 annetun neuvoston
direktiivin 2003/86/EY 11 artiklan 2 kohtaa pääasiassa kyseessä olevan
kaltaisessa tilanteessa, jossa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen
on lausuttava toissijaisen suojeluaseman saajan tekemästä
perheenyhdistämistä koskevasta hakemuksesta, silloin kun mainittua
säännöstä sovelletaan kansallisen oikeuden nojalla tällaiseen
tilanteeseen suoraan ja ehdottomasti.

2)      Direktiivin
2003/86 11 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä
pääasiassa kyseessä olevien kaltaisissa olosuhteissa, joissa
perheenkokoaja, joka on toissijaisen suojeluaseman saaja, on tehnyt
perheenyhdistämistä koskevan hakemuksen sellaisen alaikäisen hyväksi,
jonka täti hän on ja jonka huoltaja hän väittää olevansa sekä joka asuu
pakolaisena ilman perhesiteitä kolmannessa valtiossa, kyseisen
hakemuksen hylkäämiselle pelkästään sillä perusteella, että
perheenkokoaja ei ole toimittanut virallisia asiakirjoja, joilla
osoitetaan kyseisen alaikäisen biologisten vanhempien kuolema ja tätä
myötä perheenkokoajan ja alaikäisen välisen sukulaisuussuhteen
todellisuus, ja sille, että toimivaltaiset viranomaiset katsovat, että
perheenkokoajan selitys, jolla hän perusteli kykenemättömyyttään
toimittaa tällaisia asiakirjoja, ei ollut uskottava yksinomaan niiden
yleisten tietojen perusteella, joita kotimaan tilanteesta oli
saatavilla, ottamatta huomioon perheenkokoajan ja alaikäisen
konkreettista tilannetta sekä niitä erityisiä vaikeuksia, joita
mainituilla henkilöillä omien kertomustensa mukaan on ollut ennen
kotimaasta pakenemistaan ja sen jälkeen.

Linkki asiaan C-635/17