Eu:n tuomioistuimen tuomio tupakkatuotteita koskevassa asiassa

30.1.2019 | Oikeusuutiset

Markku Fredman

Ennakkoratkaisupyyntö – Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Direktiivin 2014/40/EU pätevyys – Tupakkatuotteiden valmistaminen, esittämistapa ja myynti – Ainesosia koskeva sääntely – Maustettujen tupakkatuotteiden kielto

Ennakkoratkaisupyynnön oli tehnyt  Verwaltungsgericht Berlin (Berliinin
hallintotuomioistuin, Saksa)

Ennakkoratkaisupyyntö
koskee tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden valmistamista,
esittämistapaa ja myyntiä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja
hallinnollisten määräysten lähentämisestä sekä direktiivin 2001/37/EY
kumoamisesta 3.4.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston
direktiivin 2014/40/EU (EUVL 2014, L 127, s. 1) 7 artiklan 1, 7 ja
14 kohdan ja 8–11 artiklan, erityisesti 9 artiklan 1 kohdan toisen
alakohdan, 4 kohdan a alakohdan toisen virkkeen ja 6 kohdan, 10 artiklan
1 kohdan b, e, ja f alakohdan, 11 artiklan 1 kohdan ensimmäisen
alakohdan ensimmäisen virkkeen ja 13 artiklan 1 kohdan c alakohdan
pätevyyttä sekä 7 artiklan 14 kohdan ja 13 artiklan 1 kohdan c alakohdan
ja 3 kohdan tulkintaa.

Ennakkoratkaisupyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Planta
Tabak-Manufaktur Dr. Manfred Obermann GmbH & Co. KG (jäljempänä
Planta Tabak) ja Land Berlin (Berliinin osavaltio, Saksa) ja joka koskee
tiettyjen tupakkatuotteiden markkinoille saattamiskieltoa ja
tupakkatuotteiden pakkausmerkintöjen ja pakkausten alaa koskevia
sääntöjä.

Unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Ensimmäisen
ennakkoratkaisukysymyksen tutkimisessa ei ole tullut esiin mitään
seikkaa, joka voisi vaikuttaa tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden
valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskevien jäsenvaltioiden
lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä sekä
direktiivin 2001/37/EY kumoamisesta 3.4.2014 annetun Euroopan
parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/40/EU 7 artiklan 1, 7 ja
14 kohdan pätevyyteen.

2)      Direktiivin
2014/40 7 artiklan 14 kohtaa on tulkittava siten, että yhtäältä tässä
säännöksessä tarkoitettu tuoteluokan käsite kattaa savukkeet ja
kääretupakan ja että toisaalta menettely sen määrittämiseksi,
saavuttaako tietty tupakkatuote kyseisessä säännöksessä säädetyn 3
prosentin rajan, on vahvistettava kyseessä olevan jäsenvaltion
kansallisen oikeuden mukaisesti.

3)      Direktiivin
2014/40 8–11 artiklaa on tulkittava siten, ettei niissä sallita
jäsenvaltioiden säätää kyseisen direktiivin 29 ja 30 artiklassa
säädettyjä täytäntöönpanon määräaikoja täydentävistä täytäntöönpanon
määräajoista.

4)      Toisen
ennakkoratkaisukysymyksen tutkimisessa ei ole tullut esiin mitään
seikkaa, joka voisi vaikuttaa direktiivin 2014/40 9 artiklan 1 kohdan
toisen alakohdan, 4 kohdan a alakohdan toisen virkkeen ja 6 kohdan,
10 artiklan 1 kohdan b, e ja f alakohdan sekä 11 artiklan 1 kohdan
ensimmäisen alakohdan ensimmäisen virkkeen pätevyyteen.

5)      Direktiivin
2014/40 13 artiklan 1 kohdan c alakohtaa ja 3 kohtaa on tulkittava
siten, että siinä velvoitetaan jäsenvaltiot kieltämään sellaisten
tietojen käyttäminen, jotka viittaavat makuun, tuoksuun, joihinkin
aromi- tai makuaineisiin tai muihin lisäaineisiin, vaikka kyseessä
olisivatkin muut kuin mainostamiseen käytettävät tiedot ja vaikka
kyseisten ainesosien käyttäminen olisi edelleen sallittua.

6)      Kolmannen
ennakkoratkaisukysymyksen tutkimisessa ei ole tullut esiin mitään
seikkaa, joka voisi vaikuttaa direktiivin 2014/40 13 artiklan 1 kohdan
c alakohdan ja 3 kohdan pätevyyteen.

Linkki asiaan C-220/17

Unionin tuomioistuimen lehdistötiedote