Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus tekijän- ja lähioikeuksia koskevassa asiassa
12.12.2018 | OikeusuutisetEnnakkoratkaisupyyntö – Tekijänoikeus ja lähioikeudet – Kappaleen valmistamista koskeva oikeus – Äänitteen erittäin pienten osien kopioiminen (ns. samplaaminen) – Teoksen vapaa käyttäminen – Euroopan unionin perusoikeuskirjassa taattujen perusoikeuksien huomioon ottaminen
Ennakkoratkaisupyynnön on tehnyt Bubdesgerichtshof (liittovaltion ylin yleinen tuomioistuin, Saksa)
1. Samplaaminen
(sampling) on tekniikka, jossa äänitteestä otetaan elektronisten
välineiden avulla pätkiä eli näytteitä (samples, josta tekniikan nimi on
peräisin), jotta niitä voidaan käyttää uuden sävellyksen osina toisessa
äänitteessä. Uudelleenkäytön yhteydessä kyseisiä näytteitä usein
miksataan, muokataan ja luupataan siten, että ne ovat enemmän tai
vähemmän tunnistettavissa uudessa teoksessa. Lisäksi on huomautettava,
että tällaisten näytteiden pituus voi vaihdella alle yhdestä sekunnista
kymmeniin sekunteihin. Samplaaminen on siis monitahoinen ilmiö, mikä ei
tietenkään helpota sen oikeudellista luokittelua.
2. Sitä,
että säveltäjät käyttävät uudelleen aiempien teosten motiiveja, on
luultavasti tehty yhtä kauan kuin itse musiikkia, mutta samplaaminen on
uusi ilmiö, jonka ovat mahdollistaneet nykyaikaiset – aluksi analogiset
ja nykyisin digitaaliset – äänentallennus- ja ‑muokkausmenetelmät.
Samplaamisessa ei nimittäin oteta osaa toisesta musiikkiteoksesta uuteen
teokseen, vaan äänet otetaan suoraan äänitteeltä eli jo esitetystä ja
tallennetusta teoksesta ja sisällytetään uuden teoksen sisältävään
äänitteeseen. Samplaaminen on näin ollen äänitteille tallennetulle
musiikille ominainen ilmiö. Toisin sanoen musiikkiteoksen nuottien osien
kopioiminen, sisällyttäminen uuden teoksen nuotteihin ja esittäminen
näiden nuottien mukaisesti ei ole samplaamista.
3. Samplaamista
voidaan käyttää missä tahansa musiikin tyylilajissa, mutta sillä on
erityisen suuri merkitys hip hop- ja rap-musiikeissa, jotka syntyivät
1970-luvulla New Yorkin (Yhdysvallat) työläiskaupunginosissa. Kyseinen musiikki on lähtöisin tiskijukkien (disc jockeys)
käytännöistä, sillä he yhdistivät, muunsivat ja miksasivat
vinyylilevyille tallennetuista musiikkikappaleista otettuja ääniä. Tästä
käytännöstä syntyi oikeita omia sävellyksiä. Samplaaminen muodostaa
siis perustan näille musiikin tyylilajeille. Jotkin teokset voivat jopa
koostua pelkästään näytteiden sekoituksesta.
4. Vaikka
samplaamisella on merkittävä rooli tässä uudenlaisessa musiikin
tekemisessä, se on ollut oikeudellisessa mielessä todellinen haaste
erityisesti siitä lähtien, kun hip hop ‑musiikki levisi Bronxin kaduilta
valtasuuntaukseksi ja kun siitä tuli merkittävä tulonlähde sen
tekijöille, esittäjille ja tuottajille. Kyseisen ilmiön oikeudellinen
arviointi on vaikeaa, koska kyse ei ole tekijänoikeuksille tyypillisestä
teosten välisestä suhteesta vaan äänitteen eli kaupallisen tuotteen ja
teoksen eli taiteellisen luomuksen välisestä suhteesta. Samplaamista
käyttäessään taiteilija ei ainoastaan saa vaikutteita toisen luomasta
teoksesta vaan myös hyötyy äänitteen hyväksi tehdystä työstä ja sen
julkaisemiseen tehdystä sijoituksesta. Tämä tekijänoikeuden kannalta
täysin uusi asetelma tuo mukaan lisäkysymyksiä, jotka koskevat muun muassa äänitteiden tuottajien lähioikeuksia ja ”samplaajien” luomisvapautta.
5. Nyt
käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö, jossa samplaamiseen liittyvät
ongelmat tuodaan unionin oikeuden yhteyteen, on tulosta pitkästä
kansallisesta oikeudenkäyntien ketjusta,
jossa kaksi Saksan ylimmistä tuomioistuimista on jo lausunut asiasta.
Nyt unionin tuomioistuinta pyydetään ottamaan kantaa tähän asiaan, jossa
”postmoderni” taiteellinen vapaus asetetaan vastakkain perinteisen
omistusoikeuden kanssa.
Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus Bundesgerichtshofin esittämiin
ennakkoratkaisukysymyksiin on seuraava:
1) Tekijänoikeuden
ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta
tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston
direktiivin 2001/29/EY 2 artiklan c alakohtaa on tulkittava siten, että
ottamalla näyte äänitteestä ja käyttämällä sitä toisessa äänitteessä
(samplaaminen) loukataan ensimmäisen äänitteen tuottajan yksinoikeutta
sallia tai kieltää äänitteensä kyseisessä säännöksessä tarkoitettu
kappaleen valmistaminen, kun se tehdään ilman viimeksi mainitun lupaa.
2) Vuokraus-
ja lainausoikeuksista sekä tietyistä tekijänoikeuden lähioikeuksista
henkisen omaisuuden alalla 12.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja
neuvoston direktiivin 2006/115/EY 9 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on
tulkittava siten, että äänite, joka sisältää toisesta äänitteestä
siirrettyjä näytteitä (samples), ei ole kyseisessä säännöksessä
tarkoitettu toisen äänitteen kopio.
3) Direktiivin
2001/29 2 artiklan c alakohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä
sille, että äänitteisiin sovelletaan tekijänoikeuksista ja
lähioikeuksista 9.9.1965 annetun lain (Gesetz über Urheberrecht und
verwandte Schutzrechte – Urheberrechtsgesetz) 24 §:n 1 momentin
kaltaista jäsenvaltion kansallisen oikeuden säännöstä, jonka mukaan
itsenäinen teos voidaan luoda käyttämällä vapaasti toista teosta ilman
kyseisen teoksen tekijän lupaa, siltä osin kuin siinä ylitetään kyseisen
direktiivin 5 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetyt yksinoikeuksia koskevat
poikkeukset ja rajoitukset.
4) Direktiivin
2001/29 5 artiklan 3 kohdan d alakohdassa säädettyä lainauksia koskevaa
poikkeusta ei sovelleta tilanteessa, jossa äänitteeltä otettu näyte on
sisällytetty toiseen äänitteeseen ilman ilmeistä tarkoitusta olla
vuorovaikutuksessa ensimmäisen äänitteen kanssa ja siten, ettei näytettä
voida erottaa tämän jälkimmäisen äänitteen muista osista.
5) Jäsenvaltiot
ovat velvollisia takaamaan kansallisessa oikeudessaan direktiivin
2001/29 2–4 artiklassa mainittujen yksinoikeuksien suojaamisen, ja
kyseisiä oikeuksia voidaan rajoittaa ainoastaan sovellettaessa kyseisen
direktiivin 5 artiklassa tyhjentävästi säädettyjä poikkeuksia ja
rajoituksia. Jäsenvaltiot voivat sitä vastoin vapaasti valita keinot,
joiden täytäntöönpanoa ne pitävät tarkoituksenmukaisina tämän
velvoitteen noudattamiseksi.
6) Äänitetuottajien
yksinoikeus direktiivin 2001/29 2 artiklan c alakohdan nojalla sallia
tai kieltää osittain tapahtuva kappaleen valmistaminen äänitteistään
tapauksessa, jossa äänitteitä käytetään samplaamiseen, ei ole
ristiriidassa Euroopan unionin perusoikeuskirjan 13 artiklassa
vahvistetun taiteen vapauden kanssa.