AEOA arvioi hovioikeuden yllätyksellistä tuomiota rikosasiassa

28.12.2018 | Oikeusuutiset

Markku Fredman

”Syyttäjä ei voi samanaikaisesti ajaa syytettä ja ilmoittaa sen olevan perusteeton.” Asian käsittelyssä suuria ongelmia myös käräjäoikeudessa.

Kantelijat arvostelivat kantelussaan Itä-Suomen hovioikeuden
menettelyä ja 6.2.2018 antamaa tuomiota nro 18/104908 asiassa R 17/735. Kantelussa
katsottiin, että hovioikeus oli esitetyn näytön ja syyttömyysolettaman vastaisesti
sekä syyttäjän vaatimukset ylittäen katsonut kantelijoiden syyllistyneen
rikoksiin ja tuominnut kantelijat ehdottomiin vankeusrangaistuksiin. Kantelijat
katsoivat hovioikeuden loukanneen heidän oikeuttaan oikeudenmukaiseen
oikeudenkäyntiin. Lisäksi tuomiossa oli kantelijoiden mukaan asiavirheitä.

***

Syyttäjä on ilmoittanut pitävänsä kirjanpitoon merkittyjä 493400 euron jakelukuluja ”perusteltuina ja vähennyskelpoisina”, mutta siitä huolimatta samallailmoittanut, ettei hän miltään osin luopunut syytteestä tai rajoittanut sitä, koska Verohallintokaan ei luopuisi syytteestä.

Syyttäjän edellä selostettu lausuma on ollut sisällöltään niin ristiriitainen, ettei hovioikeuden olisi tullut sivuuttaa sitä ilman lisäkysymyksiä. Asiallisestihan syyttäjä on ilmoittanut, että hänen käsityksensä mukaan käräjäoikeuden ratkaisua tuli jakelukulujen osalta muuttaa ja syyte tältä osin hylätä. Silti syyttäjä on ilmoittanut, ettei syytteestä luovuta tai sitä rajoiteta. Käytettyjä ilmaisuja ei voi järkevällä tavalla sovittaa yhteen. Syyttäjä ei voi samanaikaisesti ajaa syytettä ja ilmoittaa sen olevan perusteeton. Edellä selostettu pääkäsittelyn jälkeinen menettely on koskenut puheena olevia määrältään merkittäviä jakelukuluja, joiden oikeellisuudella on ollut huomattava merkitys yhtiön kirjanpidon väitetyn virheellisyyden ja vältettyjen verojen määrän kannalta.

Jos tuomioistuin pääkäsittelyn päättämisen jälkeen havaitsee välttämättömäksi, että asian käsittelyä on ennen asian ratkaisemista täydennettävä jonkin yksittäisen kysymyksen osalta, ja jos kysymys, jota käsitelyn täydentäminen koskee, on yksinkertainen tai vähäinen, tuomioistuin voi oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 6 luvun 13 §:n nojalla täydentää käsittelyä pyytämällä asianosaisilta kysymyksestä kirjallisen lausuman. Muussa tapauksessa käsittelyä voidaan täydentää siten, että pääkäsittelyä jatketaan tai asiassa toimitetaan uusi pääkäsittely.

Käsitykseni mukaan pääkäsittelyn jälkeisessä menettelyssä on tässä tapauksessa ollut kysymys asiasta, jota ei voida pitää oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 6 luvun 13 §:ssä tarkoitetuin tavoin yksinkertaisena eikä vähäisenä. Pääkäsittelyssä tapahtuneita laiminlyöntejä ei tässä tapauksessa ole voitu korjata pyytämällä lausumia mainitun lainkohdan nojalla. Asian asianmukainen käsittely olisi käsitykseni mukaan edellyttänyt pääkäsittelyn jatkamista tai uuden pääkäsittelyn toimittamista.

Edellä selostettua hovioikeuden menettelyä arvioitaessa on otettava huomioon myös se, ettei
Verohallinto ole ollut asianomistajan asemassa törkeän kirjanpitorikoksen osalta (KKO 1999:2 ja HE 148/2007 vp, s. 37). Mainitun syytekohdan osalta vain syyttäjän lausumilla on näin ollen ollut merkitystä.

Ottamatta kantaa todistustaakan asianmukaiseen jakautumiseen (vrt. KKO 2011:20 kohta 18) tai hovioikeuden tuomion aineelliseen sisältöön, totean asian käsittelyyn sisältyneen edellä todetuin tavoin piirteitä, jotka ovat vaikeuttaneet kantelijoiden puolustautumista hovioikeudessa ja jotka ovat myös hämärtäneet yhtäältä syyttäjän ja asianomistajan sekä toisaalta tuomioistuimen rooleja akkusatorisessa rikosprosessissa.

En pidä poissuljettuna, että edellä mainitut seikat antaisivat kantelijoille perustellun aiheen ylimääräiseen muutoksenhakuun korkeimmasta oikeudesta (ks. KKO 2009:84). Tältä osin asia jää kuitenkin kantelijoiden omaan harkintaan. Ylimääräisestä muutoksenhausta säädetään oikeudenkäymiskaaren 31 luvussa. Oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 1 §:n 4 momentin mukaan ylimääräisessä muutoksenhaussa on käytettävä oikeudenkäyntiasiamiestä tai -avustajaa.

Saatan edellä kohdassa 3.5 esittämäni käsityksen Itä-Suomen hovioikeuden tietoon.

AEOA arvosteli myös käräjäoikeuden menettelyä saman syyteasian käsitelyssä ja sen tuomion perusteluja toisessa ratkaisussaan: