Perheside katsottiin säilyneen Suomeen muuttaneeseen vanhempaan, vaikka lapsi oli asunut kotimaassaan vuosien ajan

17.8.2018 | Oikeusuutiset

Markku Fredman

KHO:2018:114

Ulkomaalaisasia – Perheenyhdistäminen – Perheenjäsen – Perheside – Perhesuhde – Alaikäinen lapsi – Olosuhteiden perusteella tehtävä kokonaisarvio – Lapsen etu

Vuonna 2001 syntynyt A oli Thaimaan
kansalaisen B:n biologinen tytär. A oli alaikäinen ja naimaton. B oli
Suomessa asuvan Suomen kansalaisen perheenjäsen, ja hänelle oli
myönnetty oleskelulupa Suomen kansalaisen perheenjäsenenä.

Maahanmuuttovirasto
oli hylännyt A:n perhesideperusteista oleskelulupaa koskevan hakemuksen
sillä perusteella, että A ei ollut B:n ulkomaalaislain 37 §:n 1
momentissa tarkoitettu perheenjäsen. Hallinto-oikeus oli hylännyt A:n
Maahanmuuttoviraston päätöksestä tehdyn valituksen. Maahanmuuttovirasto
ja hallinto-oikeus olivat päätöksissään viitanneet siihen, ettei B ollut
A:n huoltaja.

A ja B olivat asuneet yhdessä vuoteen 2009 saakka.
A oli ollut kahdeksanvuotias, kun B vapaaehtoisesti oli muuttanut
Suomeen. Tämän jälkeen A oli asunut isoäitinsä kanssa. Vaikka A:n isä
oli ollut A:n laillinen huoltaja, oli isoäiti tosiasiallisesti vastannut
A:n kasvatuksesta. B oli hakenut oleskelulupaa A:lle vuonna 2013, eli
neljä vuotta Suomeen muuttonsa jälkeen. A oli asunut Thaimaassa vuoteen
2015, jolloin hän oli saapunut Suomeen.

Korkein hallinto-oikeus
totesi, että sellaisissa tapauksissa, joissa vanhempi oli muuttanut
kotimaastaan vapaaehtoisesti ja oleskelulupaa lapselle oli haettu vasta
useita vuosia vanhemman Suomeen saapumisen jälkeen, lähtökohtana voitiin
pitää sitä, että vanhemman ja lapsen välillä ei enää vallinnut
ulkomaalaislain 37 §:n 1 momentissa tarkoitettua perhesidettä. Asiaa oli
kuitenkin arvioitava ottaen huomioon kuhunkin yksittäistapaukseen
liittyvät olosuhteet kokonaisuudessaan.

Korkein hallinto-oikeus
katsoi, että asiaa kokonaisuutena arvioiden oli ensinnäkin huomioitava,
että B oli hakenut A:lle oleskelulupaa jo vuonna 2013 ja siten yrittänyt
saada A:n luokseen Suomeen. Ottaen huomioon tämän lisäksi B:n ja A:n
välisen suhteen luonteen ja heidän keskinäinen yhteydenpitonsa B:n
Suomeen muuton jälkeen sekä heidän yhdessä Suomessa viettämänsä
perhe-elämä, B:n ja A:n välillä oli katsottava vallitsevan sellainen
perheyhteys, että vaatimus ulkomaalaislain 37 §:n 1 momentissa
tarkoitetusta perheenjäsenyydestä täyttyi. Oleskeluluvan myöntämistä
voitiin pitää myös lapsen edun mukaisena.

Korkein hallinto-oikeus
kumosi Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset ja palautti
asian Maahanmuuttovirastolle oleskeluluvan myöntämiseksi.

ks. KHO 2014:162, vrt. KHO 2016:204

Tilaa
Ilmoita
0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments