Lohenkalastusta rajoittavaa asetusta ei voitu valitusteitse saattaa tuomioistuimen arvioitavaksi

Valtioneuvoston asetus
lohenkalastuksen rajoituksista oli julkaistu Suomen säädöskokoelmassa,
ja sillä oli rajoitettu lohenkalastusta muun ohella Kemijoen ja Iijoen
edustan merialueilla. Vaikka asetuksen maantieteellinen soveltamisala
oli rajoitettu, asetuksella oli annettu säädösvallan alaan kuuluvia
yleisiä säännöksiä kalastuksesta asetuksen soveltamisalueella. Kysymys
ei ollut hallintolainkäyttölain 4 ja 5 §:ssä tarkoitetusta
valituskelpoisesta hallintopäätöksestä.

Osakaskunnilla oli
kalastuslain 47 §:n nojalla mahdollisuus hakea elinkeino-, liikenne- ja
ympäristökeskukselta poikkeuslupaa valtioneuvoston asetuksella
asetetuista lohenkalastuksen rajoituksista hallinnoimillaan
vesialueilla. Samoin niillä oli oikeus valittaa poikkeuspäätöksestä,
jolloin myös asetuksen perustuslain tai muun lain mukaisuus voi tulla
arvioitavaksi. Näin ollen osakaskuntien valitusta ei ollut tarpeen
tutkia myöskään sillä perusteella, ettei osakaskunnilla muutoin olisi
mahdollisuutta saattaa asetuksen soveltamisen lainmukaisuutta
tuomioistuimen arvioitavaksi.