Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus euroopan kansalaisuutta koskevassa asiassa

11.4.2018 | Oikeusuutiset

Markku Fredman

Ennakkoratkaisupyyntö – Unionin kansalaisuus – SEUT 21 artikla – Unionin kansalaisen palaaminen jäsenvaltioon, jonka kansalainen hän on, harjoitettuaan vapaata liikkuvuutta koskevia oikeuksia toisessa jäsenvaltiossa – Kolmannen maan kansalaisen, joka on unionin kansalaisen laajassa mielessä tarkoitettu perheenjäsen, oleskeluoikeus – Direktiivin 2004/38/EY analoginen soveltaminen – 3 artiklan 2 kohdan b alakohta – Velvollisuus kansallista lainsäädäntöä noudattaen helpottaa kumppanin, jonka kanssa unionin kansalainen on pysyvässä suhteessa, maahanpääsyä ja oleskelua – Muutoksenhakuoikeus – Tuomioistuinvalvonnan laajuus – Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla

Johdanto:

1.  Rozanne Banger on
kotoisin Etelä-Afrikasta. Hänen kumppaninsa Philip Rado on Yhdistyneen
kuningaskunnan kansalainen. He asuivat yhdessä Alankomaissa, jossa
Bangerille myönnettiin oleskelukortti unionin kansalaisen avopuolisona.

2.        Alankomaissa Bangerille myönnettiin oleskelukortti direktiivin 2004/38/EY 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Kyseisen säännöksen mukaan vastaanottavan jäsenvaltion on kansallista lainsäädäntöään noudattaen helpotettava
muiden kuin direktiivin 2 artiklan 2 alakohdan määritelmän mukaisten
unionin kansalaisen perheenjäsenten maahanpääsyä ja oleskelua. Heihin
kuuluu myös kumppani, jonka kanssa unionin kansalainen on
asianmukaisesti todistetussa pysyvässä suhteessa.

3.        Pariskunta
päätti myöhemmin muuttaa Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Yhdistyneen
kuningaskunnan toimivaltaiset viranomaiset hylkäsivät Bangerin
oleskelukorttihakemuksen sillä perusteella, ettei hän ollut avioliitossa
kumppaninsa kanssa.

4.        Yhdistyneessä
kuningaskunnassa on myös voimassa direktiivin 2004/38 3 artiklan 2
kohdan täytäntöön panemiseksi annettu sääntely. Kyseinen jäsenvaltio on
kuitenkin Radon kotijäsenvaltio. Banger ei siksi voinut hyötyä tästä
sääntelystä, koska sitä sovelletaan ainoastaan unionin kansalaisten muista jäsenvaltioista kotoisin oleviin
”laajassa mielessä tarkoitettuihin perheenjäseniin” eikä Yhdistyneen
kuningaskunnan kansalaisten, jotka palaavat kyseiseen jäsenvaltioon
käytettyään oikeuttaan oleskella toisessa jäsenvaltiossa, ”laajassa
mielessä tarkoitettuihin perheenjäseniin”.

5.        Tässä
asiayhteydessä Upper Tribunal (Immigration and Asylum Chamber) London
(Yhdistynyt kuningaskunta) esittää unionin tuomioistuimelle lähinnä
kaksi kysymystä.

6.        Ensinnäkin, ovatko jäsenvaltiot velvollisia myöntämään oleskeluluvan vai helpottamaan
oleskeluluvan myöntämistä unionin kansalaisen avopuolisolle, joka tulee
kotijäsenvaltioonsa palaavan unionin kansalaisen mukana? Jos
jäsenvaltioilla on tällainen velvollisuus, ennakkoratkaisua pyytänyt
tuomioistuin tiedustelee, perustuuko tämä velvollisuus direktiiviin
2004/38 vai tuomiossa Singh määritettyihin periaatteisiin.

7.        Toiseksi
ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii selvittämään sen
oikeussuojan laajuutta, jota unionin oikeudessa edellytetään direktiivin
3 artiklan 2 kohtaan kuuluvissa tilanteissa, nimenomaisesti Englannin
ja Walesin lainsäädännön yhteydessä, jossa säädetään kyseessä olevan
vaatimuksen tyypistä riippuen erilaisista oikeussuojakeinoista: appeal
procedure -menettelystä ja judicial review -menettelystä. Käsiteltävän
asian, jossa muutosta hakee ”laajassa mielessä tarkoitettu
perheenjäsen”, tosiseikkojen perusteella judicial review -menettely on
ainoa käytettävissä oleva keino päätöksen riitauttamiseen.

 Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus

 Julkisasiamies ehdottaa, unionin tuomioistuin vastaa Upper
Tribunal (Immigration and Asylum Chamber) Londonin esittämiin
ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:

–      SEUT
21 artiklan 1 kohtaa ja SEUT 45 artiklaa on tulkittava siten, että jos
unionin kansalainen on kehittänyt tai lujittanut perhe-elämää
käyttäessään oikeutta oleskella toisessa jäsenvaltiossa, Euroopan
unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja
oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella 29.4.2004 annetun Euroopan
parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38/EY 3 artiklan 2 kohdassa
säädettyä helpottamissääntelyä voidaan soveltaa analogisesti kumppaniin,
jonka kanssa unionin kansalaisella on pysyvä suhde, kun unionin
kansalainen palaa kotijäsenvaltioonsa. Tästä seuraa, että jäsenvaltion
on direktiivin 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla kansallista
lainsäädäntöään noudattaen helpotettava sellaisen kumppanin maahanpääsyä
ja oleskelua, jonka kanssa unionin kansalainen on asianmukaisesti
todistetussa pysyvässä
suhteessa.

–      Kun
unionin kansalainen palaa kotijäsenvaltioonsa käytettyään oikeuttaan
oleskella toisessa jäsenvaltiossa, jossa hän on kehittänyt tai
lujittanut perhe-elämää sellaisen kumppanin kanssa, jonka kanssa hän on
asianmukaisesti todistetussa pysyvässä suhteessa, SEUT 21 artiklan 1
kohta ja SEUT 45 artikla edellyttävät, että päättäessään tämän kumppanin
maahanpääsystä ja oleskelusta unionin kansalaisen kotijäsenvaltio
tutkii laajasti hänen olosuhteensa ja perustelee maahanpääsyn tai
oleskelun mahdollisen epäämisen direktiivin 2004/38 3 artiklan 2 kohdan
mukaisesti.

–      Direktiivin
2004/38 3 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että siinä edellytetään
päätösten, joilla evätään laajassa mielessä tarkoitettujen
perheenjäsenten maahanpääsy tai oleskelu, tehokasta
tuomioistuinvalvontaa perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaisesti. On
toimivaltaisen kansallisen tuomioistuimen asia selvittää, täyttääkö
kansallisen lainsäädännön mukainen judicial review -järjestelmä tämän
vaatimuksen.

Linkki asiaan C-89/17

Unionin tuomioistuimen lehdistötiedote

Tilaa
Ilmoita
0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments