Markkinaoikeus: lavastus on keskeinen osa elokuvaa eikä elokuvasta ole erotettavissa itsenäistä ja omaperäistä lavastusteosta
13.2.2018 | OikeusuutisetMarkkinaoikeus: A > Sputnik Oy, tekijänoikeus – teos – markkinaoikeuden toimivalta
3.4 Johtopäätökset
40.
Markkinaoikeus toteaa asiassa tulleen selvitetyksi, että elokuva on
visuaalisilta osiltaan kokonaisuus, jonka muodostavat ja jossa
sekoittuvat sitä varten erityisesti luodut lavasteet ja rekvisiitta sekä
muu visuaalinen ilme. Asiantuntijoiden toteamin tavoin lavastuksen ei
yleensä ole tarkoitus erottua muusta elokuvasta vaan mahdollisimman
hyvin sulautua ja tukea elokuvan kerrontaa ja kokonaisuutta.
41.
Asiassa esitetyn todistelun perusteella Toivon tuolla puolen elokuvassa
esiintyvä lavastus on syntynyt useiden henkilöiden eri vaiheissa
tapahtuneen vuorovaikutuksen seurauksena. Tässä keskeisimmät henkilöt
ovat olleet A ja ohjaaja B, mutta työskentelyyn on osallistunut ainakin
jonkinasteisella luovalla panoksella muitakin henkilöitä. Edellä todetun
perusteella kyseistä elokuvaa ei voida pitää lavastuksen osalta tämän
tuomion kohdassa 24 tarkoitettuna yhteenliitettynä teoksena.
42.
Esitetyn todistelun perusteella elokuvan lavastukseen on voinut liittyä
merkittävääkin henkistä luomistyötä. Tästä ei kuitenkaan sellaisenaan ja
välttämättä seuraa, että elokuvan lavastus olisi elokuvasta
erotettavissa oleva itsenäinen teos.
43. Jos lavastusteoksella
tarkoitettaisiin elokuvan visuaalista ilmettä tai kaikkea elokuvan
lavastusta, elokuvasta ei olisi edellä todetusti erottavissa itsenäistä
lavastusteosta. Jos sen sijaan lavastusteoksella tarkoitettaisiin vain
elokuvan joitakin kohtauksia varten tehtyjä toimenpiteitä, esitetyn
perusteella olisi lisäksi vaikeaa tai mahdotonta määritellä vaatimusten 1
ja 2 mukaisesti sitä, mitkä osat elokuvasta olisivat vaatimuksissa
tarkoitettuja lavastusteoksia ja miltä osin oikeudet A:lle tulisi
vahvistaa kuuluvan.
44. Edellä todetuilla perusteilla
markkinaoikeus katsoo, että lavastus on keskeinen osa käsillä olevaa
elokuvaa eikä elokuvasta ole erotettavissa kanteessa tarkoitettua
itsenäistä ja omaperäistä lavastusteosta. Näin ollen
vahvistusvaatimusten 1 tai 2 hyväksymiselle ei ole edellytyksiä. Edellä
todetulla tavalla kysymys elokuvan lopputekstien virheellisyydestä on
kanneperusteet huomioon ottaen merkityksellinen vain, jos elokuvasta
voidaan erottaa itsenäinen lavastusteos. Edellä todettuun nähden
elokuvan lopputekstien väitettyä virheellisyyttä ei siten ole tarpeen
arvioida tässä yhteydessä. Näin ollen vaatimukset 1 ja 2 samoin kuin
niihin perustetut vaatimukset 3–5 on hylättävä.