Aselupia ei peruttu; jäi epäselväksi, oliko nimenomaista pyyntöä aselupien peruuttamisesta esitetty

27.11.2017 | Oikeusuutiset

Markku Fredman

KHO:2017:180

Ampuma-ase – Hallussapitoluvan peruuttaminen – Luvanhaltijan pyyntö – Pyynnölle asetettavat vaatimukset – Suullinen pyyntö – Suostumus

Poliisilaitos oli peruuttanut
A:n ampuma-aseiden hallussapitoon oikeuttavat luvat hänen kanssaan
käydyn puhelinkeskustelun jälkeen ampuma-aselain 67 §:n 1 momentin 1
kohdassa tarkoitetun luvanhaltijan esittämän pyynnön perusteella. A
kiisti korkeimpaan hallinto-oikeuteen jättämässään
valituslupahakemuksessa, että hän olisi esittänyt tällaisen pyynnön.

Lupa
on mainitun säännöksen mukaan luvanhaltijan pyynnön mukaisesti aina
peruutettava, jollei luvanhaltija itse halua sen voimassaolon jatkuvan.
Poliisilaitoksella ei siten ole harkintavaltaa sen suhteen,
peruutetaanko lupa.

Vaikka kenelläkään ei sinänsä ole
ehdotonta oikeutta ampuma-aseen hallussapitoon, hallussapitoon
oikeuttavan luvan peruuttaminen merkitsee lähtökohtaisesti puuttumista
Suomen perustuslain 15 §:ssä turvattuun omaisuuden suojaan. Koska
luvanhaltijan pyyntö automaattisesti johtaa luvan peruuttamiseen,
luvanhaltijan esittämälle pyynnölle oli asetettava tiettyjä
päätöksenteon kontrolloitavuuteen liittyviä vaatimuksia. Kysymys ei
ollut suostumuksesta, vaan luvanhaltijan itse esittämästä nimenomaisesta
pyynnöstä. Sille, että pyyntö esitettiin suullisesti, ei sinänsä ollut
estettä. Pyynnön oli kuitenkin oltava yksilöity ja se oli pystyttävä
todentamaan myös jälkikäteen.

Asiassa jäi epäselväksi,
oliko A esittänyt nimenomaista pyyntöä aselupiensa peruuttamiseksi.
Koska valituksen kohteena oleva poliisilaitoksen päätös oli perustunut
ainoastaan siihen, että A oli pyytänyt lupien peruuttamista,
hallinto-oikeuden ja poliisilaitoksen päätökset kumottiin.

KHO:2017:180

Tilaa
Ilmoita
0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments