Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus Uberin tarjoamista palveluista

4.7.2017 | Oikeusuutiset

Markku Fredman

Ennakkoratkaisupyyntö – Tekninen määräys – Käsite – Ilmoittamisvelvollisuus – Seuraamus – Yksityisiä vastaan ei voida vedota – Järjestelmä, jolla asiakkaita saatetaan yhteen sellaisten kuljettajien kanssa, jotka eivät ole ammattikuljettajia – UberPop‑sovellus – Direktiivi 2006/123/EY – Soveltamisala – Sen ulkopuolelle jääminen kuljetusalan palveluna

Käsiteltävä asia on toinen, jossa unionin tuomioistuin pohtii paikallisen kuljetusalan palvelualustan Uberin toimintaan liittyviä oikeudellisia kysymyksiä. Ensimmäisessä asiassa, jossa annoin ratkaisuehdotukseni 11.5.2017, keskeisellä sijalla oli kysymys siitä, oliko Uberin tarjoaman palvelun kaltaista palvelua pidettävä tietoyhteiskunnan palveluna asiaa koskevien unionin oikeuden säännösten tarkoittamalla tavalla. Tämä kysymys sisältyy myös käsiteltävään asiaan. Tässä asiassa on kuitenkin kyse eri ongelmasta eli siitä, olisiko Uberin tarjoaman palvelun kaltaisiin palveluihin sovellettavista kansallisen oikeuden tietyistä säännöksistä pitänyt ilmoittaa teknisistä määräyksistä ilmoittamista koskevissa unionin oikeuden säännöksissä tarkoitettuina palveluja koskevina määräyksinä. Kuten esitän jäljempänä, tämä kysymys on osittain riippumaton Uberin toiminnan luokittelusta.

Tässä ratkaisuehdotuksessa keskitytään etupäässä ilmoittamisen ongelmaan ja viittaan edellä mainittuun ratkaisuehdotukseeni siltä osin kuin on kyse Uberin toiminnan luokittelusta tietoyhteiskunnan palveluksi.

Julkisasiamies ehdottaa, että  tribunal de grande instance de Lillen ennakkoratkaisukysymyksiin vastataan seuraavasti:

Teknisiä standardeja ja määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22.6.1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 20.7.1998 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 98/48/EY, 1 artiklan 5 kohtaa, kun sitä luetaan yhdessä saman artiklan 2 kohdan kanssa, on tulkittava siten, että kansallisen oikeuden säännös, jolla kielletään ja tehdään rangaistavaksi sellaisen järjestelmän käyttöönotto, jolla asiakkaita saatetaan yhteen sellaisten henkilöiden kanssa, jotka harjoittavat matkustajien kuljetustoimintaa tällaiseen kuljetustoimintaan sovellettavien määräysten vastaisesti, ei ole palveluja koskeva määräys, johon on sovellettava mainitun direktiivin 8 artiklaan perustuvaa ilmoittamisvelvollisuutta.

Linkki asiaan C-320/16

Unionin tuomioistuimen lehdistötiedote 

Tilaa
Ilmoita
0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments