Pakkohoito ei estä karkotuspäätöstä. Täytäntöönpano vasta hoidon päätyttyä.

KHO: Ulkomaalaisasia – Karkottaminen – Rikos – Mielenterveys – Psykiatrinen hoito tahdosta riippumatta

A oli käräjäoikeudessa todettu
syylliseksi murhaan ja jätetty syyntakeettomana rangaistukseen
tuomitsematta. Hänet oli määrätty tahdosta riippumattomaan psykiatriseen
sairaalahoitoon. Koska teoista oli säädetty enimmäisrangaistuksena
elinkautinen vankeus, A:n karkottamiselle oli ulkomaalaislain 149 §:n 1
momentin 2 kohdan mukainen peruste, sekä lisäksi 3 kohdan mukainen
peruste, koska A oli käyttäytymisellään osoittanut olevansa vaaraksi
muiden turvallisuudelle.

Asiassa oli selvitetty, että A:lla oli
mahdollisuus saada riittävää asianmukaista psykiatrista hoitoa
kotimaassaan. Asiassa ei ollut ilmennyt ulkomaalaislain 147 §:n
palautuskieltoa koskevan harkinnan osalta sellaisia seikkoja, joiden
vuoksi häntä ei voitaisi karkottaa kotimaahansa hänen terveydentilastaan
tai muista yksilöllisistä seikoista johtuen.

Korkeimman
hallinto-oikeuden päätöksellä oli ratkaistu ulkomaalaislain säännösten
mukaiset oikeudelliset edellytykset A:n karkottamiselle. Psykiatrisessa
sairaalassa tapahtuva tahdosta riippumaton psykiatrinen sairaanhoito ei
ollut sinänsä esteenä karkottamista koskevan päätöksen tekemiselle.
Karkottamisen täytäntöönpano kuitenkin edellytti, että ennen kotimaahan
palauttamista Suomessa annettava tahdosta riippumaton hoito lopetetaan.
Päätöksellä ei ollut ratkaistu eikä voitukaan ratkaista
mielenterveyslaissa säädettyä tahdosta riippumattoman psykiatrisen
sairaalahoidon lopettamista eikä sairaalasta poistamista.

• 13.6.2017/2863