Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus lainsäädännön lähentämistä koskevassa asiassa

22.6.2017 | Oikeusuutiset

Markku Fredman

Valtion ilmentymän määrittely jäsenvaltion vastuun toteamiseksi direktiivin asianmukaisen täytäntöönpanon laiminlyönnistä – Edellytykset, joiden on täytyttävä, jotta yksityinen elin voidaan katsoa valtion ilmentymäksi

Siitä saakka, kun unionin tuomioistuin lausui
oikeuskäytännössään direktiivien välittömästä oikeusvaikutuksesta ja
totesi sen koskevan yksityisen oikeussubjektin ja valtion välisiä
vertikaalisia riita-asioita mutta ei ulottanut sitä yksityisten
osapuolten välisiin horisontaalisiin riita-asioihin, on ollut olennaista
tietää, mitä valtion käsite kattaa vertikaalista välitöntä vaikutusta
koskevan oikeuskäytännön soveltamisen näkökulmasta. Tähän seikkaan
kiinnitetään erityistä huomiota tässä Irlannin Supreme Courtin (ylin
yleinen tuomioistuin) esittämässä ennakkoratkaisupyynnössä. Onko Motor
Insurers Bureau of Ireland (Irlannin elin, jolla on yksinomainen vastuu
vahingonkorvausten maksamisesta sellaisissa liikenneonnettomuuksissa
vahinkoa kärsineille hakijoille, joissa vahingon aiheuttaneella
kuljettajalla ei ole vakuutusta tai häntä ei pystytä tunnistamaan;
jäljempänä MIBI) tuomiossa Foster ym.(2)
(jäljempänä tuomio Foster) vahvistetuissa arviointiperusteissa
tarkoitettu valtion ilmentymä? Jos on, onko pääasian asianosaisina
olevien valtiollisten tahojen (eli Irlannin ympäristöministeri ja
Attorney General) sijasta pikemminkin MIBI vastuussa vahingonkorvauksen
maksamisesta sellaisen liikenneonnettomuuden uhrille, jonka
aiheuttaneella kuljettajalla ei kansallisen lainsäädännön mukaisesti
ollut vakuutusta, koska Irlanti oli jättänyt panematta asianmukaisesti
ja ajallaan täytäntöön ne unionin oikeuden säännökset, joissa vaaditaan,
että moottoriajoneuvon kuljettajan ottaman vakuutuksen pitäisi kattaa
kaikki ajoneuvon matkustajat.

Julkiasiamiehen ratkaisuehdotus: Ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Irlannin Supreme
Courtin esittämiin kysymyksiin seuraavasti:

1)      Tuomiossa Foster ym.(174)
esitetyt arviointiperusteet sen määrittämiseksi, mikä on valtion
ilmentymä direktiivien vertikaalisen välittömän oikeusvaikutuksen
näkökulmasta, sisältyvät tuomion 20 kohdan sijasta sen 18 kohtaan.
Kyseisessä kohdassa muotoiltuja arviointiperusteita ei pidä tulkita sen
paremmin kumulatiivisesti kuin erikseenkään. Kohta sisältää pikemminkin
esimerkinomaisen luettelon arvioinnin kannalta mahdollisesti
merkityksellisistä perusteista.

2)      Selvittäessään
sitä, onko tietty vastaaja valtion ilmentymä direktiivien vertikaalisen
välittömän oikeusvaikutuksen näkökulmasta, kansallisen tuomioistuimen
olisi otettava huomioon seuraavat perusteet:

i)      Kyseisen elimen oikeudellisella muodolla ei ole merkitystä.

ii)      Valtion
ei tarvitse olla asemassa, jossa se käyttää päivittäistä määräys- tai
johtamisvaltaa kyseisen elimen toiminnan osalta.

iii)      Jos
valtio omistaa kyseisen elimen tai määrää sen toiminnasta, elimen olisi
katsottava olevan valtion ilmentymä, eikä muiden perusteiden
täyttymistä ole tarpeen tarkastella.

iv)      Kunta-, alue- ja paikallisviranomaisten tai vastaavan elimen on automaattisesti katsottava olevan valtion ilmentymä.

v)      Kyseisen elimen ei tarvitse olla valtion rahoittama.

vi)      Jos
valtio on antanut kyseiselle elimelle julkisen palvelun tehtävän, jonka
se joutuisi muussa suorittamaan itse, ja jos se on antanut tälle
elimelle joitakin lisävaltuuksia, jotta elin pystyy suorittamaan
tehtävänsä tehokkaasti, kyseisen elimen on joka tapauksessa katsottava
olevan valtion ilmentymä.

Kansallisen
tuomioistuimen olisi tätä analyysiä tehdessään otettava huomioon se
taustalla oleva perusperiaate, että yksityinen voi vedota valtiota
vastaan direktiivin täsmällisiin ja ehdottomiin säännöksiin riippumatta
siitä, missä ominaisuudessa valtio toimii, sillä on tarpeen välttää
tilanne, jossa valtio voisi hyötyä siitä, että se ei ole noudattanut
unionin oikeutta.

3)      Toiseen
kysymykseen annetussa vastauksessa vahvistettuja perusteita sovelletaan
myös silloin, kun jäsenvaltio on siirtänyt elimelle paljon vastuuta
nimenomaisesti siksi, että unionin oikeudessa säädetyt velvollisuudet
täytettäisiin. Elimellä ei tarvitse olla erityisiä toimivaltuuksia,
jotka poikkeavat yksityisten välisiin suhteisiin sovellettavista
oikeussäännöistä.

Linkki asiaan C-413/15

Unionin tuomioistuimen lehdistötiedote 


Tilaa
Ilmoita
0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments