EU:n tuomioistuimen tuomio kuluttajansuojaa koskevassa asiassa
14.6.2017 | OikeusuutisetEnnakkoratkaisupyyntö – Kuluttajansuoja – Vaihtoehtoiset riidanratkaisumenettelyt – Direktiivi 2008/52/EY – Direktiivi 2013/11/EU – 3 artiklan 2 kohta – Kuluttajien vastustus menettelyssä, jossa luottolaitos on vaatinut maksamismääräystä – Oikeus saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimissa – Kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään sovittelumenettelyn käyttö pakolliseksi – Velvollisuus käyttää asianajajaa avustajana – Kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytys
Ennakkoratkaisupyynnön oli tehnyt Tribunale Ordinario di Verona (Veronan
alioikeus, Italia).
Ennakkoratkaisupyyntö
koskee kuluttajariitojen vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta sekä
asetuksen (EY) N:o 2006/2004 ja direktiivin 2009/22/EY muuttamisesta
21.5.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin
2013/11/EU (vaihtoehtoista kuluttajariitojen ratkaisua koskeva
direktiivi) (EUVL 2013, L 165, s. 63) ja tietyistä sovittelun
näkökohdista siviili- ja kauppaoikeuden alalla 21.5.2008 annetun
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/52/EY (EUVL 2008, L
136, s. 3) tulkintaa.
Ennakkoratkaisupyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Livio Menini ja
Maria Antonia Rampanelli sekä Banco Popolare Società Cooperativa ja
jossa on kyse Meninillä ja Rampanellilla Banco Popolaressa olevan
käyttötililuoton saldon maksamisesta sen jälkeen, kun viimeksi mainittu
on myöntänyt heille luoton.
Unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Kuluttajariitojen
vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 ja
direktiivin 2009/22/EY muuttamisesta 21.5.2013 annettua Euroopan
parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2013/11/EU (vaihtoehtoista
kuluttajariitojen ratkaisua koskeva direktiivi) on tulkittava niin, että
se ei ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle
säännöstölle, jossa säädetään sovittelumenettelyn käytöstä kyseisen
direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa riidoissa samoja
riitoja koskevan kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksenä, siltä
osin kuin mainitunlainen vaatimus ei estä osapuolia käyttämästä
oikeuttaan saattaa asia tuomioistuimen ratkaistavaksi.
Mainittua
direktiiviä on sitä vastoin tulkittava niin, että se on esteenä
pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle säännöstölle, jossa
säädetään, että mainitunlaisessa sovittelumenettelyssä kuluttajien on
käytettävä avustajanaan asianajajaa ja että he voivat vetäytyä
sovittelumenettelystä vain, jos he osoittavat, että heillä on
päätökseensä perusteltu syy.