Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus Euroopan kansalaisuutta koskevassa asiassa

Unionin kansalaisuus – SEUT 21 artikla – Direktiivi 2004/38/EY – Henkilöt, joihin direktiiviä sovelletaan – Unionin kansalainen, joka on saanut vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisuuden säilyttäen samalla alkuperäisen kansalaisuutensa – Unionin kansalaisen saaman vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisuuden vaikutukset direktiivissä 2004/38 myönnettyihin oikeuksiin – Unionin kansalaisen perheenjäsenen, joka on kolmannen valtion kansalainen, oleskeluoikeus vastaanottavassa jäsenvaltiossa

Ennakkoratkaisupyynnön oli tehnyt High Court of Justice (England and Wales), Queen’s Bench Division (Administrative Court)

Ennakkoratkaisukysymykset

Kun henkilö, joka on Espanjan kansalainen ja unionin kansalainen

i)    siirtyy Yhdistyneeseen kuningaskuntaan käyttäen direktiivin 2004/38/EY¹ mukaista oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen ja

ii)    oleskelee Yhdistyneessä kuningaskunnassa käyttäen direktiivin 2004/38/EY 7 ja 16 artiklan mukaista oikeuttaan ja

iii)    tämän
jälkeen saa Britannian kansalaisuuden, jonka hän pitää Espanjan
kansalaisuutensa lisäksi, ja hänellä on näin kaksoiskansalaisuus, ja

iv)    useita
vuosia sen jälkeen, kun hän on saanut Britannian kansalaisuuden,
avioituu kolmannen maan kansalaisen kanssa, jonka kanssa hän oleskelee
Yhdistyneessä kuningaskunnassa,

sovelletaanko
sekä häneen että hänen puolisoonsa direktiiviä 2004/38/EY sen 3
artiklan 1 kohdassa tarkoitetuin tavoin, kun hän oleskelee Yhdistyneessä
kuningaskunnassa ja hänellä on sekä Espanjan että Britannian
kansalaisuus?

Julkisasiamies katsoi, että ennakkoratkaisupyynnössä oli lähinnä kyse siitä, voiko unionin kansalainen, joka on käyttänyt direktiivin 2004/38/EY(2)
mukaista oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen ja oleskeluun ja saanut sen
jälkeen vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisuuden, vielä vedota omasta
ja/tai puolisonsa, joka on kolmannen valtion kansalainen, puolesta
mainitulla direktiivillä myönnettyihin oikeuksiin, kun otetaan huomioon
sen henkilöllinen soveltamisala?

Unionin
tuomioistuimelta tiedustellaan siis, voidaanko sillä perusteella, että
unionin kansalainen on saanut sen jäsenvaltion kansalaisuuden, jonne hän
on tämän direktiivin nojalla siirtynyt ja jossa hän on oleskellut,
häneltä sekä hänen puolisoltaan, joka on kolmannen valtion kansalainen,
viedä oikeuksia, joita unionin kansalainen on aikaisemmin direktiivin
nojalla saanut ja jotka hänellä on tähän saakka täysimääräisesti ollut.

Secretary
of State for the Home Departmentin (sisäministeri, Yhdistynyt
kuningaskunta) mielestä tähän kysymykseen on käsiteltävän asian osalta
vastattava myöntävästi.

 Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus

1)      Unionin
kansalainen, joka on saanut sen jäsenvaltion kansalaisuuden, jossa hän
on Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta
liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY)
N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY,
72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja
93/96/ETY kumoamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja
neuvoston direktiivin 2004/38/EY 16 artiklan nojalla oleskellut
tosiasiallisesti ja pysyvästi, ei kuulu tämän direktiivin 3 artiklan 1
kohdassa tarkoitetun käsitteen ”henkilöt, joihin tätä direktiiviä
sovelletaan” piiriin, joten kyseistä direktiiviä ei voida soveltaa
häneen eikä hänen perheenjäseniinsä.

2)      SEUT
21 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä
olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa unionin kansalainen on saanut sen
jäsenvaltion kansalaisuuden, jossa hän on direktiivin 2004/38 16
artiklassa säädettyjen edellytysten nojalla ja niitä noudattaen
tosiasiallisesti oleskellut ja tässä yhteydessä viettänyt perhe-elämää
kolmannen valtion kansalaisen kanssa, edellytykset, joilla tälle
myönnetään kyseisessä valtiossa johdettu oleskeluoikeus, eivät
lähtökohtaisesti saa olla tiukempia kuin edellytykset, joista mainitussa
direktiivissä säädetään johdetun oleskeluoikeuden myöntämiselle
kolmannen valtion kansalaiselle, joka on sellaisen unionin kansalaisen
perheenjäsen, joka on käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen
asettumalla toiseen jäsenvaltioon kuin jonka kansalainen hän on.

Linkki asiaan C-165/16

Unionin tuomioistuimen lehdistötiedote