EU:n tuomioistuimen tuomio numerotiedotus- ja puhelinluettelopalveluita koskevassa asiassa

Sähköiset viestintäverkot ja ‑palvelut – Direktiivi 2002/22/EY – 25 artiklan 2 kohta – Numerotiedotus- ja puhelinluettelopalvelut – Direktiivi 2002/58/EY – 12 artikla – Tilaajaluettelot – Tilaajia koskevien henkilötietojen asettaminen saataville yleisesti saatavilla olevien numerotiedotus- ja puhelinluettelopalvelujen tarjoamista varten – Tilaajan suostumus – Erottelu sen mukaan, missä jäsenvaltiossa yleisesti saatavilla olevat numerotiedotus- ja puhelinluettelopalvelut tarjotaan – Syrjintäkiellon periaate

Ennakkoratkaisupyynnön oli tehnyt College van Beroep voor het
bedrijfsleven (talousalan asioita käsittelevä ylempi
hallintotuomioistuin, Alankomaat).

Ennakkoratkaisupyyntö
koskee yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten
viestintäverkkojen ja ‑palvelujen alalla 7.3.2002 annetun Euroopan
parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi)
(EYVL 2002, L 108, s. 51), sellaisena kuin se on muutettuna 25.11.2009
annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/136/EY
(EUVL 2009, L 337, s. 11) (jäljempänä yleispalveludirektiivi),
25 artiklan 2 kohdan tulkintaa.

Ennakkoratkaisupyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat yhtäältä Tele2
(Netherlands) BV, Ziggo BV ja Vodafone Libertel BV, jotka ovat
Alankomaihin sijoittautuneita yhtiöitä, ja toisaalta Autoriteit
Consument en Markt (ACM) (kuluttaja- ja markkinaviranomainen) ja jossa
on kyseessä tämän viranomaisen päätös, jonka se antoi mainittujen
yritysten ja European Directory Assistance NV:n (jäljempänä EDA), joka
on toiseen jäsenvaltioon sijoittautunut yritys, välisessä asiassa, jossa
on kyseessä edellä mainittujen yhtiöiden tilaajia koskevien tietojen
luovuttaminen viimeksi mainitulle yritykselle yleisesti saatavilla
olevien numerotiedotus- ja puhelinluettelopalvelujen tarjoamista varten
viimeksi mainitussa jäsenvaltiossa ja/tai muissa jäsenvaltioissa.

Unionin tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja ‑palvelujen
alalla 7.3.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin
2002/22/EY (yleispalveludirektiivi), sellaisena kuin se on muutettuna
25.11.2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä
2009/136/EY, 25 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että tässä
artiklassa mainituilla pyynnöillä tarkoitetaan myös pyyntöä, jonka
esittää yritys, joka on sijoittautunut eri jäsenvaltioon kuin yritykset,
jotka antavat puhelinnumeroita tilaajien käyttöön, ja joka pyytää
näillä yrityksillä olevia asianmukaisia tietoja yleisesti saatavilla
olevien numerotiedotuspalvelujen ja puhelinluettelojen tarjoamiseksi
kyseisessä jäsenvaltiossa ja/tai muissa jäsenvaltioissa.

2)      Direktiivin
2002/22, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/136,
25 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että
yritys, joka antaa puhelinnumeroita tilaajien käyttöön ja jolla on
kansallisen lainsäädännön nojalla velvollisuus hankkia näiden tilaajien
suostumus, jotta heitä koskevia tietoja voidaan käyttää numerotiedotus-
ja puhelinluettelopalvelujen tarjoamista varten, muotoilee tämän pyynnön
siten, että kyseiset tilaajat ilmaisevat näiden tietojen käyttöä
koskevan suostumuksensa erikseen sen mukaan, missä jäsenvaltiossa
yritykset, jotka voivat pyytää tässä säännöksessä tarkoitettuja tietoja,
tarjoavat näitä palveluja.

Linkki asiaan C-536/15

Unionin tuomioistuimen lehdistötiedote