EU:n tuomioistuimen tuomio lainsäädännön lähentämistä koskevassa asiassa
9.3.2017 | OikeusuutisetHenkilötiedot – Yksilöiden suojelu henkilötietojen käsittelyssä – Direktiivi 95/46/EY – 6 artiklan 1 kohdan e alakohta – Yhtiörekisterissä julkaistavat tiedot – Ensimmäinen direktiivi 68/151/ETY – 3 artikla – Kyseisen yhtiön purkautuminen – Ulkopuolisten henkilöiden näiden tietojen saamista koskevan oikeuden rajoittaminen
Ennakkoratkaisupyynnön oli tehnyt Corte suprema di cassazione
(kassaatiotuomioistuin, Italia)
Ennakkoratkaisupyyntö
koskee niiden takeiden yhteensovittamisesta samanveroisiksi, joita
jäsenvaltioissa vaaditaan perustamissopimuksen 58 artiklan 2 kohdassa
tarkoitetuilta yhtiöiltä niiden jäsenten sekä ulkopuolisten etujen
suojaamiseksi 9.3.1968 annetun ensimmäisen neuvoston direktiivin
68/151/ETY (EYVL 1968, L 65, s. 8), sellaisena kuin se on muutettuna
15.7.2003 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä
2003/58/EY (EUVL 2003, L 221, s. 13) (jäljempänä direktiivi 68/151),
3 artiklan ja yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja
näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24.10.1995 annetun Euroopan
parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY (EYVL 1995, L 281, s. 31)
6 artiklan 1 kohdan e alakohdan tulkintaa.
Ennakkoratkaisupyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat Camera di Commercio,
Industria, Artigianato e Agricoltura di Lecce (Leccen kauppa-,
teollisuus-, käsityöläis- ja maatalouskamari, Italia; jäljempänä Leccen
kauppakamari) ja Salvatore Manni ja jossa on kyseessä se, että ensin
mainittu on kieltäytynyt poistamasta Mannia koskevia tiettyjä
henkilötietoja yhtiörekisteristä.
Unionin tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Yksilöiden
suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta
liikkuvuudesta 24.10.1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston
direktiivin 95/46/EY 6 artiklan 1 kohdan e alakohtaa, 12 artiklan
b alakohtaa ja 14 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohtaa, luettuina
yhdessä niiden takeiden yhteensovittamisesta samanveroisiksi, joita
jäsenvaltioissa vaaditaan perustamissopimuksen 58 artiklan 2 kohdassa
tarkoitetuilta yhtiöiltä niiden jäsenten sekä ulkopuolisten etujen
suojaamiseksi 9.3.1968 annetun ensimmäisen neuvoston direktiivin
68/151/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 15.7.2003 annetulla
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/58/EY, 3 artiklan
kanssa, on tulkittava siten, että unionin oikeuden nykytilassa on
jäsenvaltioiden tehtävänä määrittää, voivatko viimeksi mainitun
direktiivin 2 artiklan 1 kohdan d ja j alakohdassa tarkoitetut
luonnolliset henkilöt pyytää keskusrekisteriä, kaupparekisteriä tai
yhtiörekisteriä pitävää viranomaista selvittämään tapauskohtaisen
arvioinnin perusteella, onko heidän tilanteeseensa liittyvien
huomattavan tärkeiden ja perusteltujen syiden vuoksi ja riittävän pitkän
ajan kuluttua kyseisen yhtiön purkautumisesta poikkeuksellisesti
oikeutettua, että oikeus saada heitä koskevia kyseiseen rekisteriin
merkittyjä henkilötietoja annetaan vain ulkopuolisille, joilla on
erityinen intressi tutustua näihin tietoihin.