Työnantaja oli lyönyt laimin työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuutensa

HelHO:2016:14

Työsopimus
Työsopimuksen irtisanominen
Yhteistoiminta yrityksissä

. . .

Hovioikeus toteaa, että A:lla oli yhtiössä pitkä työkokemus.
Asiassa ei ole edes väitetty, että A:n työn laadussa olisi ollut
jotain moittimista. Päinvastoin, esimerkiksi D on kertonut, että
A:n after sales -osaamista oli pidetty erittäin hyvänä. B:n
kertomuksesta taas ilmenee, että A tuli hyvin toimeen ihmisten
kanssa. A:n ja B:n kertomusten perusteella yhtiössä oli valittu
esimiestehtäviin myös henkilöitä, joilla ei ollut tehtävään
soveltuvaa koulutusta. Tätä käsitystä tukee myös se, että A:n
esimiehenä toiminut E oli koulutukseltaan kokki. Toisaalta D:llä,
joka oli toiminut yhtiössä pitkään esimiestehtävissä, oli sama
koulutus kuin A:lla. E:n ja B:n kertomuksista ilmenee, että A:n
hoitama huoltopäällikön tehtävä oli ollut esimiestehtävä ja
jopa korkeammalla tasolla kuin osastopäällikön tehtävät
yhtiössä. Edellä lausutun perusteella, ja kun yhtiö ei ole muuta
osoittanut, hovioikeus katsoo, että osastopäällikön tehtävät
olivat vastanneet A:n koulutusta, ammattitaitoa ja kokemusta. Yhtiö
ei ole myöskään näyttänyt, että merkonomin koulutuksen ja 13
vuoden työkokemuksen omannut A olisi tarvinnut osastopäällikön
työhön sellaista lisäkoulutusta, jota työnantaja ei kohtuudella
olisi ollut velvollinen järjestämään.

A on kertonut, että yhtiö ei ollut tarjonnut hänelle irtisanomisen
vaihtoehdoksi mitään työpaikkoja eikä koulutusta. A:n kertomusta
tukee B:n kertomus. E ja D puolestaan ovat kertoneet, että A:lle oli
tarjottu keittiömyyjän tehtävää Vantaalla ja varastopäällikön
tehtävää Kotkassa. D:n mukaan A:lle oli lisäksi kerrottu, että
Vantaalla contact centerissä oli paikkoja avoinna. A ei kuitenkaan
ollut kiinnostunut keittiömyyjän tai contact centerin paikoista.
D:n mukaan Kotkan varastopäällikön tehtävä oli yhtiössä
samalla tasolla kuin osastopäällikön tehtävät; molemmissa
tehtävissä kuuluttiin kyseisen talon johtoryhmään ja palkkaustaso
oli sama. E ja D ovat kertoneet, että yhtiöllä oli ollut se
käsitys, että A oli ollut kiinnostunut työskentelemään
ensisijaisesti Tampereen lähistöllä. D on lisäksi kertonut A:n
irtisanomista toteutettaessa pitäneensä hyvin todennäköisenä,
että A:lle löytyisi yhtiöstä töitä irtisanomisaikana.

Hovioikeus toteaa, että työnantajan olisi aktiivisesti ja
oma-aloitteisesti selvitettävä irtisanomisuhan alaiselle
työntekijälle tarjottavissa olevat työt ja hänen suoriutumisensa
näistä töistä. Yhtiöllä on todistustaakka tämän velvoitteen
täyttämisestä. Hovioikeus toteaa, että vaikka työnantajan työn
tarjoamisvelvollisuutta ei lähtökohtaisesti ole rajoitettu
alueellisesti, on työntekijän kannalta huomioitava tämän
työssäkäyntialue. Tässä tapauksessa A oli ilmoittanut
kiinnostuksensa Hämeenlinnan ja Tampereen alueen tehtäviin. A oli
myös hakenut Hämeenlinnassa ja Tampereella avoinna olleita
osastopäällikön tehtäviä. Näin ollen sillä, oliko A:lle
tarjottu tehtäviä Vantaalta tai Kotkasta ja oliko hän ottanut
niitä vastaan, ei ole asian lopputuloksen kannalta merkitystä.
Yhtiöllä on ollut velvollisuus antaa A:lle tilaisuus osoittaa
suoriutumisensa Tampereen tai Hämeenlinnan osastopäällikön
tehtävässä ja tarvittaessa myös tarjota A:lle tehtävän
edellyttämä koulutus.

Työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuuden kannalta merkitystä ei
ole myöskään sillä, että A oli itse irtisanomisajan kuluessa
hakeutunut oppisopimuskoulutukseen. Edellä olevin ja muutoin
käräjäoikeuden lausumin perustein hovioikeus katsoo, että yhtiö
oli lyönyt laimin työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuutensa,
minkä johdosta A:n irtisanominen oli ollut perusteeton.

– – –

Yhteistoimintalain noudattaminen

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden perustelut ja johtopäätökset
yhteistoimintalain noudattamista koskevilta osin.

[Käräjäoikeus toteaa neuvotteluvelvoiteaikaa koskevan säännöksen
merkitsevän sitä, että neuvotteluille on varattava vähintään
laissa säädetty määräaika. Aika riippuu siitä, kuinka monta
henkilöä suunniteltujen irtisanomisten, lomautusten tai
osa-aikaisten piirissä on. Jo yhteistoimintaneuvottelut 10.5.2012
aloitettaessa kaikkien osapuolten tiedossa on ollut koko menettelyn
koskevan vain yhtä tehtävää ja yhtä henkilöä. Neuvottelujen on
myös selvitetty tosiasiallisesti koskeneen ainoastaan tätä
tehtävää ja A:ta. Neuvotteluja on käyty kaksi eri kertaa 14
päivän neuvotteluajanjakson kuluessa.

Käräjäoikeus katsoo neuvotteluista laadittujen, kirjallisena
todisteena olevien pöytäkirjojen ja muistioiden osoittavan, että
neuvotteluilmapiiri on ollut riitainen ja sekava, kun osapuolet ovat
pitäneet tiukasti kiinni omista asenteistaan. Asiassa ei ole
selvitetty, että jokin esille tuotu seikka olisi jäänyt
käsittelemättä neuvotteluissa tai että työnantaja olisi kokonaan
kieltäytynyt kolmannesta neuvottelukerrasta. A:n ja todistaja B:n
kuulemisessa ei ole tullut esille sisällöllistä perustetta
jatkoneuvotteluille eikä muutoinkaan selvitetty tällaista syytä
neuvotteluaikana esitetyn. Se, että toinen osapuoli haluaa jatkaa
yhtä ainoaa tehtävää koskevassa yhteistoimintaneuvottelussa
samojen näkemystensä toistamista, ei edellytä erillisten uusien
neuvottelukertojen järjestämistä.

Käräjäoikeus katsoo, ettei yhteistoimintalain 51 §:ää ei ole
näytetty rikotun. Väite yhteistoimintalain vastaisesta menettelystä
ja siihen perustunut hyvitysvaatimus on siten hylättävä.]

HelHO:2016:14