Lausunto HE:stä matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamisesta meritse (Ateenan yleissopimus)

Dnro 55/2016

Lausuntopyyntönne: LVM/1515/03/2011, 24.10.2016
LAUSUNTO HALLITUKSEN ESITYKSESTÄ EDUSKUNNALLE MATKUSTAJIEN JA MATKATAVAROIDEN KULJETTAMISESTA MERITSE VUONNA 1974 TEHDYN ATEENAN YLEISSOPIMUKSEN VUODEN 2002 PÖYTÄKIRJAN HYVÄKSYMISESTÄ SEKÄ LAEIKSI PÖYTÄKIRJAN LAINSÄÄDÄNNÖN ALAAN KUULUVIEN MÄÄRÄYSTEN VOIMAANSAATTAMISESTA JA MERILAIN JA VALMISMATKALAIN MUUTTAMISESTA

Suomen Asianajajaliiton (jäljempänä ”Asianajajaliitto”) liikenne- ja kuljetusoikeuden asiantuntijaryhmä on oma-aloitteisesti laatinut oheisen lausunnon otsikon asiasta, josta Asianajajaliitto ei ole saanut virallista lausuntopyyntöä. Asiantuntijaryhmä pyytää saada kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin:

Alukseen meno

Hallituksen esityksessä sivulla 8 todetaan vuoden 2002 Ateenan yleissopimuksesta seuraavasti:

Rahdinkuljettaja vastaa kuljetuksen aikana tapahtuneista vahingoista. Kuljetus käsittää yleissopimuksen mukaan ajanjaksot, jonka aikana matkustaja ja/tai hänen käsimatkatavaransa ovat aluksella tai menossa alukseen tai maihin, ja sen, jonka aikana matkustajaa ja hänen käsimatkatavaroitaan kuljetetaan vesitse maista alukseen tai päinvastoin, jos kyseisen kuljetuksen hinta sisältyy matkan hintaan tai jos rahdinkuljettaja on antanut tähän apukuljetukseen käytettävän aluksen matkustajien käyttöön. Matkustajan osalta kuljetus ei kuitenkaan käsitä ajanjaksoa, jonka aikana hän on laivaterminaalissa, asemarakennuksessa tai satamalaiturilla taikka muussa satamarakenteessa tai -rakenteella. Käsimatkatavaroiden osalta kuljetus kattaa myös sen ajanjakson, jonka aikana matkustaja on laivaterminaalissa, asemarakennuksessa tai satamalaiturilla tai muussa satamarakenteessa tai -rakenteella, jos rahdinkuljettaja tai hänen palveluksessaan oleva henkilö tai asiamiehensä on ottanut huostaansa kyseiset matkatavarat eikä niitä ole toimitettu takaisin matkustajalle. Muiden matkatavaroiden osalta, jotka eivät ole käsimatkatavaroita, kuljetus kattaa ajanjakson, joka alkaa, kun rahdinkuljettaja tai hänen palveluksessaan oleva henkilö tai asiamiehensä ottaa ne huostaansa maissa tai aluksella, ja päättyy, kun rahdinkuljettaja tai hänen palveluksessaan oleva henkilö tai asiamiehensä toimittaa ne takaisin matkustajalle.

Hallituksen esityksessä olisi syytä selventää, mitä alukseen menolla tarkoitetaan. Tavanomaisesti risteilyaluksiin kuljetaan matkustajasillan (tuubin, maasillan, landgång) kautta. Rahdinkuljettajan pakottava vastuu ei kuitenkaan kata aikaa, jonka matkustaja on laivaterminaalissa, asemarakennuksessa tai satamalaiturilla taikka muussa satamarakenteessa tai rakenteella. Lainsäätäjä jättää avoimeksi kysymyksen, onko matkustajasilta osa laivaterminaalia tai asemarakennusta.

Rahtaussopimus

Lainsäädännön selvyyden vuoksi olisi syytä todeta, kattaako rahdinkuljettajan vastuu myös ne tilanteet, joissa rahdinkuljettaja/rahdinottaja rahtaa aluksensa (aika- tai matkaperusteisesti) aluksensa rahdinantajan käyttöön. Tällöin ei synny kuljetussopimusta rahdinottajan ja matkustajan välille. Kotimaan liikenteessä on hyvin tavanomaista, että alus rahdataan miehistöineen rahdinantajalle esim. yritykselle ja yritys vuorostaan kutsuu vastikkeetta vieraitaan iltaristeilylle. Tuleeko silloin sovellettavaksi merilain 15 luvun (Ateena konvention) säännökset vieraana olevien kuljetukseen?

Toimivaltainen tuomioistuin ja merivahingonselvitys

Vakuutussopimuslain 67 § mukaan:

Vahinkoa kärsineellä on vastuuvakuutuksessa oikeus vaatia vakuutussopimuksen mukainen korvaus suoraan vakuutuksenantajalta, jos:
1) vakuutuksen ottaminen on perustunut lakiin tai viranomaisen määräykseen;
2) vakuutettu on asetettu konkurssiin tai on muutoin maksukyvytön; tai
3) vastuuvakuutuksesta on ilmoitettu vakuutetun elinkeinotoimintaa koskevassa markkinoinnissa.
Jos vakuutuksenantajalle esitetään korvausvaatimus, vakuutuksenantajan tulee ilmoittaa tästä vakuutetulle ilman aiheetonta viivytystä sekä varata hänelle tilaisuus esittää selvitystä vakuutustapahtumasta. Vakuutetulle on myös lähetettävä tieto asian myöhemmästä käsittelystä.

Jos vakuutuksenantaja hyväksyy vahinkoa kärsineen korvausvaatimuksen, hyväksyminen ei sido vakuutettua.

Ateena-asetuksen mukaan rahdinkuljettajalla on oltava pakollinen vakuutus sen vastuun kattamiseksi, joka voi syntyä merionnettomuuden johdosta matkustajan kuoleman johdosta. Tämä vakuutus on vakuutussopimuslaissa tarkoitettu merivakuutus.

Merilain 17 luvun 2 § 2 mom. mukaan:

Merivakuutussopimukseen perustuvasta merivahingonselvityksestä merivakuutusasioissa säädetään merivahingonlaskijan korvausselvityksestä merivakuutusasioissa annetussa laissa (10/53).

Siinä tapauksessa, että matkustaja vaatii suoran kanneoikeutensa perusteella korvausta suoraan vakuutusyhtiöltä, ei vaatimusta voi saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi ennen kuin merivahingonlaskija on antanut korvausselvityksen merivahingonlaskijan korvausselvityksestä merivakuutusasioissa annetun lain (10/1953) mukaisesti. Tämä seikka olisi syytä mainita laissa. Kysymys matkustajan suorasta kanneoikeudesta vakuutusyhtiötä vastaan on ollut hiljattain merivahingonlaskijan ratkaistavana (http://www.averageadjuster.fi/ev1_2016.pdf). Ratkaisu ei ole lainvoimainen.

Lainsäätäjän on hyvä myös tiedostaa, että suoraan kanneoikeuteen liittyy myös oikeuspaikka ja lainvalintakysymyksistä, joita on muun muassa käsitelty ennakkotapauksessa KKO 39:2007. Tästä tapauksesta on kirjoittanut muun muassa professori Peter Wetterstein JFT 1/2009 s. 73-85.

Helsingissä 10. päivänä marraskuuta 2016

SUOMEN ASIANAJAJALIITTO

Jarkko Ruohola
Suomen Asianajajaliiton puheenjohtaja, asianajaja

LAATI
Asianajaja Herman Ljungberg, Asianajotoimisto Ruoholahti Oy, Helsinki

Suomen Asianajajaliiton lausunnot valmistellaan oikeudellisissa asiantuntijaryhmissä, joiden toiminnassa on mukana noin 120 asianajajaa. Tämä lausunto on valmisteltu kuljetus- ja liikenneoikeuden asiantuntijaryhmässä.