KKO:n presidentti Eskon puhe tuomaripäivässä 14.10.2016

“Suomalaisen oikeustieteen tutkimuksen suuntautuminen on näyttänyt aika hämmentävältä”

– – –

Olen parin vuoden ajan voinut seurata melko läheltä erään suuren tutkimusrahoittajan apurahatoimintaa. Suomalaisen oikeustieteen tutkimuksen suuntautuminen on näyttänyt aika hämmentävältä. Oikeustieteen alaan luokitelluista hakijoista eivät läheskään kaikki ole suorittaneet oikeustieteellistä tutkintoa sen paremmin Suomessa kuin ulkomaillakaan. Aiheet ovat usein varsin laajoja ja liikkuvat oikeustieteen, yhteiskuntatieteiden ja taloustieteen rajamaastossa. Aiottu julkaisukieli on hyvin monessa tapauksessa englanti, mikä tietenkin on ymmärrettävä ratkaisu, kun otetaan huomioon, minkä luontoisista tutkimuksista oli kysymys.

Sellaiset aiheet kuin Tuomioistuinten rooli tekijänoikeudessa tai Sosiaalisten oikeuksien tehokkuus Euroopassa ja Suomessa tuntuvat tällaisessa ympäristössä tulevan jo varsin lähelle perinteistä lainoppia. Mutta missä ovat nykypäivän vastineet sellaisille väitöskirjaklassikoille kuin Rasitteista maankäyttömääräyksenä, Öljyvahingoista, Osituksen sovittelu avioeroon perustuvassa toimitusosituksessa, Hallinto-oikeudellisen valituksen käyttöalasta tai Viranomaisen asianosaispuhevallasta vesiasioissa. Niillä on aikanaan päästy pitkälle sekä tutkimuksen että lainkäytön saralla.

Tutkimus tietysti etenee omien autonomisesti määriteltyjen lähtökohtiensa ja tavoitteidensa mukaisesti. Paluu vanhaan ei ole mahdollista eikä kukaan voi sanella, mitä pitäisi tutkia ja millaista metodia tutkimuksessa noudattaa. Mutta sellaisen toivomuksen varmasti voi esittää, että työnohjaajat pitäisivät esillä myös perinteisen lainopin piiriin kuuluvia aiheita ja että apurahanmyöntäjät ottaisivat nekin huomioon stipendejä myöntäessään.
– – –
Tuomarikoulutus on meillä ollut ikuisuuskysymys. Tämän vuosituhannen piirissä pysyttäessä voi havaita, että jo Tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitea totesi vuodelta 2003 olevassa mietinnössään, että tuomareiden pätevöitymiskoulutuksen, täydennyskoulutuksen ja nimitysmenettelyn tulisi tuottaa tuomareita, joilla on lakimieskunnan paras ammattitaito. Osaamisen ja ammattitaidon parantaminen edellyttää kehittämistoimenpiteitä tuomioistuinten kansliahenkilöstöä unohtamatta. Oikeusministeriö asettikin samana vuonna työryhmän valmistelemaan ehdotuksia tuomareiden koulutuksen kehittämiseksi. Työryhmä päätyi esittämään erityisen puitelain säätämisestä tuomarinkoulutuksesta. Koulutus olisi koostunut harjoittelusta oikeudenhoidon eri yksiköissä sekä täydennyskoulutuksesta, ja siitä olisi vastannut erityinen toimikunta. Vuoden 2004 työryhmämietinnön ja siitä saadun palautteen pohjalta asetettiin uusi ryhmä valmistelemaan lakia tuomareiden kouluttamisesta. Työn loppuvaiheessa perustettiin vielä erityinen ohjausryhmä koulutusjärjestelmän käytännön suunnittelua varten. Näitäkään pitkälle hiottuja ehdotuksia ei saatu toteutetuiksi, ja asiassa ei tapahtunut edistystä tuomioistuinlakityöryhmän asettamiseen asti. Nyt tuomarinkoulutuslaissa toteutettu järjestelmä rakentuu kuitenkin keskeisiltä osiltaan aikaisempien ehdotusten varaan.
– – –
Mitä ulkopuolisten hakijoiden syrjimiseen tulee, tuomarinvalintalauta-kunnan tilastoista käy esimerkiksi ilmi, että vuonna 2014 tuomarin-virkoja haki kaikkiaan 1249 henkilöä, joista tuomioistuinlaitoksen ulkopuolisia 177, missä luvussa oli edelliseen vuoteen verrattuna vähennystä noin 90. Virkoihin nimitettäväksi esitettiin yhteensä 164 henkilöä, joista tuomioistuinlaitoksen ulkopuolisia sama määrä kuin edellisenä vuotena, 11. Prosenteissa ilmaistuna tuomioistuinlaitoksen ulkopuolisten osuus nimitetyistä vuonna 2014 oli 6,7 %. Pidän selvänä, ettei nyt käyttöön otettava tuomarinkoulutusjärjestelmä, sen paremmin kuin mikään muukaan ajateltavissa oleva järjestelmä voi tästä enää vähentää ulkopuolisten hakeutumista alalle.