Hammaslääkärin laskutustiedot eivät olleet takavarikkokiellon piirissä
20.9.2016 | OikeusuutisetTHO:2016:3 Takavarikko – Pakkokeino – Etsintä
Asiassa
on kysymys siitä, sisältävätkö rikoksesta epäiltynä olevan
hammaslääkärin asiakaslaskut tietoja, jotka kuuluvat lääkärin
todistamiskiellon piiriin ja joita poliisi ei sen vuoksi saa
takavarikoida rikosasian todisteina käytettäviksi.
Viitaten käräjäoikeuden ratkaisusta ilmeneviin lainkohtiin, hovioikeus
lausuu lisäksi seuraavaa.
Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 14 §:ään liittyvässä hallituksen
esityksessä (HE 46/2014 vp s. 70-73) todetaan, että lähtökohtana on
edelleen korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2011:91 omaksuttu kanta,
että todistamiskielto koskisi tietoja, joiden paljastaminen olisi
potilaalle vahingollista ja jotka siksi yleensä halutaan pitää salassa.
Objektiivisesti arvioiden potilaan kannalta selvästi edullisia tietoja
ei siten koskisi todistamiskielto. Luottamussuhteen ja yksityisyyden
suojan vuoksi potilaan näkökulmaan on kuitenkin kiinnitettävä erityistä
huomiota etenkin, koska aina ei voida sanoa, millaisen tiedon
paljastuminen voidaan yleisesti hyväksytysti katsoa haitalliseksi ja
millaisen tiedon paljastumista potilas pitäisi itselleen haitallisena.
Edellä mainitussa korkeimman oikeuden ratkaisussa todetaan, että
lääkärin ja muun terveydenhoitohenkilökunnan salassapitovelvollisuudessa
on kysymys myös perustuslain 10 §:ssä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen
8 artiklassa turvatusta yksityisyyden ja luottamuksellisen
tiedonvaihdon suojasta. Terveydenhuollossa keskeisen potilaan
terveystietoja koskevan lääkärin salassapitovelvollisuuden tarkoituksena
on säilyttää hoidon ja hoitoon hakeutumisen kannalta tärkeä lääkärin ja
potilaan luottamuksellinen suhde. Salassapitovelvollisuutta on
perusteltua tulkita lähtökohtaisesti laajasti. Oikeuskirjallisuudessa on
katsottu, että lääkärin vaitiolovelvollisuus koskee myös sitä seikkaa,
onko tietty henkilö hänen potilaansa, minkä vuoksi kokonaisten
potilaskortistojen ja päiväkirjojen takavarikointi olisi kiellettyä
(esim. Helminen ym.: Esitutkinta ja pakkokeinot 2014 s. 980). Edellä
esitetyt näkökohdat puoltaisivat takavarikon kieltämistä myös tässä
tapauksessa.
Toisaalta kysymys on kirjanpitoaineistosta eli materiaalista, joka
laaditaan myös kyseisen luottamuksellisen hammaslääkäri-potilassuhteen
ulkopuolisen tahon käyttöön. Etsintävaltuutetun selvityksestä ei käy
ilmi, että aineistossa olisi laskutusperusteina käytettyjen
toimenpide-erittelyjen lisäksi arkaluonteisina pidettäviä henkilön
terveydentilatietoja laajemmin sisältäviä kuvauksia taikka muiden
hammaslääkäreiden laskuja. Nämä tietojen laatuun liittyvät seikat
puhuvat sen puolesta, ettei takavarikkokieltoa olisi perusteltua ulottaa
koskemaan tällaista aineistoa.
Punnittaessa vastakkain potilaan yksityisyyden suojaa ja poliisin
oikeutta tiedonsaantiin rikollisuuden estämiseksi hovioikeus päätyy
siihen, ettei sinetöity aineisto tässä tapauksessa sisällä sellaisia
todistamiskiellon alaisia terveydentilaa koskevia arkaluonteisia
tietoja, että aineiston takavarikointi olisi kiellettyä. Näillä ja
muutoin käräjäoikeuden päätöksessä lausutuilla perusteilla hovioikeus
sallii sinetöidyn aineiston takavarikoinnin. Pakkokeinolain 8 luvun 12
§:n nojalla aineisto on kuitenkin pidettävä sinetöitynä, kunnes asia on
lainvoimaisesti ratkaistu.