EIT:n suuren jaoston ratkaisu romanialaistapauksessa

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) suuri jaosto antoi perjantaina ratkaisun romanialaistapauksessa, jossa oli kyse vammaisen henkilön oikeudesta yliopisto-opetukseen. Valituksessa väitettiin, että valittajaa olisi syrjitty hänen vammaisuutensa takia, kun hän ei pystynyt opiskelemaan yliopistoissa, jotka eivät olleet esteettömiä. Valitus koski myös sitä, että valittajalta näin olisi estetty oikeus opetukseen (EIS 1 lisäpöytäkirjan 2 artikla).

EIT päätti jättää valituksen tutkimatta, koska valittaja ei ollut käyttänyt kotimaisia oikeussuojakeinoja. EIT totesi, että esimerkiksi kansallisen oikeuskäytännön puute ei ollut kovin yllättävää tilanteessa, jossa oli kyse kansallisesti uudentyyppisestä asiasta, kuten käsillä olleessa tapauksessa vammaisten henkilöiden oikeuksien parempi huomioiminen.

EIT:n lehdistötiedotteesta:

In its Grand Chamber decision in the case of Gherghina v. Romania (application no. 42219/07) the European Court of Human Rights has by a majority declared the application inadmissible. The decision is final.

The case concerned a disabled student’s complaint that he was not able to continue his university studies owing to a lack of suitable facilities on the premises of the universities where he attended courses.

The Court, reiterating that those who wish to complain to the European Court against a State have to first use remedies provided for by the national legal system, found that Mr Gherghina’s reasons for not pursuing certain legal remedies with regard to his complaints had not been convincing.

Notably, he could have: applied to the civil courts for an order requiring the universities concerned to install an access ramp and other facilities to accommodate his needs; brought an action in tort to make good the damage he had sustained; and/or challenged before the administrative courts the decisions to exclude him from university as he had not accumulated sufficient credits to continue with his studies. It had been up to Mr Gherghina to dispel any doubts he had had about the prospects of success of a particular remedy by applying to the domestic courts, thus creating an opportunity for the development of national case-law in the area of protection of disabled people’s rights. The lack of examples in national practice of the use of, for example, a court order was hardly surprising as the trend towards increased protection of disabled persons’ rights is a relatively recent branch of domestic law.

Mr Gherghina had thus failed to provide the national courts with the opportunity to prevent or put right possible Convention violations in his case through their own legal system and the Court therefore rejected his application as inadmissible for non-exhaustion of domestic remedies.

Koko lehdistötiedote, missä myös linkki koko ratkaisuun, löytyy täältä: here