Perintöveron asuinpaikkasäännös oli EU:n perussopimuksen vastainen

KHO:2015:31

Perintövero – Toisessa jäsenvaltiossa asuva perillinen – Kolmanteen jäsenvaltioon suoritetun veron hyvitys – EU-oikeus – Pääomien vapaa liikkuvuus

Suomessa kuollessaan asunut perittävä oli omistanut Espanjassa
omaisuutta, josta hänen rintaperillisensä olivat maksaneet perintöveroa
Espanjaan. Suomessa asuvien perillisten Espanjaan maksama vero oli
hyvitetty Suomessa määrätystä perintöverosta. Luxemburgissa asuvan
perillisen A:n Espanjaan suorittamaa perintöveroa ei ollut hyvitetty
Suomessa määrätystä perintöverosta. Koska Luxemburg ei ollut määrännyt
A:n maksettavaksi perintöveroa perittävän Espanjassa sijaitsevasta
omaisuudesta, kaksinkertaisen verotuksen poistaminen ei voinut tapahtua
Luxemburgin toimesta.

Perintö- ja lahjaverolain 4 §:n 2
momentissa säädetyn asuinpaikkaedellytyksen soveltaminen A:han olisi
johtanut siihen, että hän olisi jäänyt ilman Espanjaan maksamansa veron
hyvitystä ja olisi joutunut objektiivisesti katsottuna Suomessa asuviin,
vastaavassa tilanteessa oleviin perillisiin verrattuna maksamaan
Suomessa toimitettavassa perintöverotuksessa enemmän veroa pelkästään
asuinpaikkansa perusteella. A:n tapauksessa mainittu lainsäännös
rajoitti siten lähtökohtaisesti pääomien vapaata liikkuvuutta ja oli
vastoin yhteisön oikeuden turvaaman pääomien vapaan liikkuvuuden
periaatetta. Säännöksen esitöistäkään ei ilmennyt sellaisia yleistä etua
koskevia pakottavia syitä, joilla pääomien vapaan liikkuvuuden
rajoittaminen olisi voitu oikeuttaa. Siten perintö- ja lahjaverolain 4
§:n 2 momentin vaatimusta siitä, että ulkomainen vero hyvitetään vain
Suomessa asuvalle henkilölle, oli unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön
valossa pidettävä pääomien vapaata liikkuvuutta koskevan SEUT 63
artiklan 1 kohdan vastaisena. Näin ollen A sai vähentää Suomessa
suoritettavasta perintöverosta samasta omaisuudesta Espanjaan
suorittamansa veron.

• KHO:2015:31