Eu:n tuomioistuimen tuomio: Yhtenäisten viisumien myöntämismenettelyt ja -edellytykset

Viisumin myöntämisvelvollisuus – Laittoman maahanmuuton riskin arviointi – Hakijan aikomus poistua jäsenvaltioiden alueelta ennen haetun viisumin voimassaolon päättymistä – Perusteltu epäilys – Toimivaltaisten viranomaisten harkintavalta

Ennakkoratkaisupyyntö oli Verwaltungsgericht Berlin (Saksa) on
esittämä. Pyyntö esitettiin asiassa, jossa
asianosaisina ovat Iranin kansalainen Rahmanian Koushkaki ja Saksan
valtio ja jossa on kyse siitä, että viimeksi mainitun toimivaltaiset
viranomaiset epäsivät häneltä viisumin Saksassa vierailua varten.

Unionin tuomioistuin  on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Yhteisön
viisumisäännöstön laatimisesta 13.7.2009 annetun Euroopan parlamentin
ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 810/2009 (viisumisäännöstö) 23 artiklan 4
kohtaa, 32 artiklan 1 kohtaa ja 35 artiklan 6 kohtaa on tulkittava
siten, että jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat yhtenäistä
viisumia koskevan hakemuksen tutkittuaan evätä kyseisen viisumin
hakijalta vain siinä tapauksessa, että hakijaa vastaan voidaan vedota
johonkin näissä säännöksissä luetelluista viisumin epäämisperusteista.
Näillä viranomaisilla on kyseistä hakemusta tutkiessaan näiden
säännösten soveltamisedellytysten sekä merkityksellisten tosiseikkojen
arvioinnin osalta laaja harkintavalta, kun ne päättävät, voidaanko
hakijaa vastaan vedota johonkin kyseisissä säännöksissä säädetyistä
syistä.

2)      Asetuksen N:o
810/2009 32 artiklan 1 kohtaa, kun sitä luetaan yhdessä sen 21 artiklan 1
kohdan kanssa, on tulkittava siten, että edellytyksenä jäsenvaltion
toimivaltaisten viranomaisten velvollisuudelle myöntää yhtenäinen
viisumi on se, ettei niillä hakijan asuinmaan yleinen tilanne ja
toisaalta hänen henkilökohtainen tilanteensa, jotka on selvitettävä
hakijan antamien tietojen nojalla, huomioon ottaen ole perusteltua syytä
epäillä hakijan aikomusta poistua jäsenvaltioiden alueelta ennen kuin
haetun viisumin voimassaolo päättyy.

3)      Asetusta
N:o 810/2009 on tulkittava siten, ettei se ole esteenä pääasiassa
kyseessä olevan kaltaiselle jäsenvaltion säännökselle, jonka mukaan
toimivaltaisilla viranomaisilla on kyseisen asetuksen mukaisten
myöntämisedellytysten täyttyessä valta myöntää hakijalle yhtenäinen
viisumi mutta josta ei ilmene, että niillä olisi velvollisuus myöntää
tällainen viisumi, kunhan kyseistä säännöstä voidaan tulkita kyseisen
asetuksen 23 artiklan 4 kohdan, 32 artiklan 1 kohdan ja 35 artiklan 6
kohdan mukaisesti.

Linkki asiaan C-84/12