KKO:lta ennakopäätös näytön arvioinista ja tuomitsemiskynnyksestä

KKO:2013:77
Oikeudenkäyntimenettely – Todistelu
Pahoinpitely – Törkeä pahoinpitely
Vammantuottamus – Törkeä vammantuottamus

Kahden ja puolen kuukauden ikäisellä lapsella havaittiin tutkimuksissa
useita luunmurtumia, jotka olivat syntyneet 2 – 4 viikkoa aikaisemmin
joko samalla kertaa tai verrattain samanaikaisesti. Vammat olivat
seurausta lapseen kohdistuneesta huomattavan suuresta ulkoisesta
voimasta. Tapahtumainkulusta ei kirjallisten lääkärinlausuntojen lisäksi
esitetty muuta selvitystä kuin lasta hoitaneiden vanhempien
kertomukset, joissa he kiistivät aiheuttaneensa lapsen vammoja.
Vanhemmille vaadittiin rangaistusta törkeästä pahoinpitelystä tai
törkeästä vammantuottamuksesta. Kysymys näytön arvioinnista.

31. Niin kuin edellä on todettu, syytteen hyväksyminen edellyttää,
että sitä tukeva näyttö on niin vakuuttava, ettei asiassa jää
varteenotettavaa epäilyä A:n ja B:n syyllistymisestä ensisijaisessa tai
toissijaisessa rangaistusvaatimuksessa kuvattuun tekoon. Asiassa
esitetty selvitys X:n vammoista tukee jossakin määrin näkemystä, että
vammat on aiheutettu pahoinpitelemällä. Koska vammojen syntymistapa on
kuitenkin edellä kerrotuin tavoin jäänyt epäselväksi, ei asiassa voida
sulkea pois vaihtoehtoja, että lapsen vammat ovat syntyneet tapaturman
seurauksena tai sellaisen A:n ja B:n huolimattomanakin pidettävän
menettelyn seurauksena, josta syytteessä ei ole kysymys, taikka jonkun
muun henkilön menettelyn seurauksena, mistä A ja B eivät ole halunneet
kertoa. Tämän vuoksi heidän syyllistymisestään ensisijaisessa tai
toissijaisessa rangaistusvaatimuksessa kuvattuun tekoon jää
varteenotettava epäily.

32. Mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo jääneen
näyttämättä, että A ja B olisivat syyllistyneet syytteessä tarkoitettuun
törkeään pahoinpitelyyn tai törkeään vammantuottamukseen.

KKO:2013:77