Tasa-arvovaltuutettu: Kahden X:n kaupungin perhekeskuksen psykologin palkkausta koskeva palkkasyrjintäepäily

23.8.2013 | Oikeusuutiset

Markku Fredman

Kaksi kaupungin perhekeskuksessa työskentelevää psykologinaista sai pienempää tehtäväkohtaista palkkaa kuin verrokiksi nimetty työterveyshuollon liikelaitoksessa työskentelevä miespuolinen työterveyspsykologi

Naispsykologit pyysivät Tasa-arvovaltuutetulta  kannanottoa siitä,
oliko kaupungin menettely  naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta
annetun lain vastaista.

Työnantaja perusteli selvityksissään kysymyksessä olevaa
palkkaeroa työterveyspsykologien rekrytoimiseen liittyvällä
vaikealla kilpailutilanteella sekä tehtävien vaativuuseroilla.
Työnantaja vetosi myös siihen, että liikelaitoksella on itsenäinen
päätöksenteko-oikeus henkilökunnan palkkauksessa, eikä kaupungin
perhekeskuksen ja liikelaitoksen henkilökunnan palkkoja voi sen
vuoksi verrata keskenään. Työnantajan mukaan asiassa ei voi olla
kysymys palkkasyrjinnästä myöskään siksi, että perhekeskuksessa
työskentelevällä miespsykologilla ei ole korkeampi tehtäväkohtainen
palkka kuin naispsykologeilla. Tasa-arvolain mukainen
syrjintäolettama voi kuitenkin syntyä, vaikka naisilla on
miespuolinen kollega, joka saa samaa palkkaa kuin naiset ja siten
huonompaa palkkaa kuin palkkaverrokkina oleva mies. (Ks.
tasa-arvolautakunnan lausunnot 1/01, 2/01 ja 4/06)

Tasa-arvolain mukainen palkkavertailu on mahdollista tehdä niiden
samaa tai samanarvoista työtä tekevien työntekijöiden kesken, jotka
työskentelevät saman työnantajan palveluksessa. Tasa-arvolain
esitöiden mukaan työntekijä voi verrata palkkaansa myös saman
työnantajan toisessa työyksikössä työskentelevien työntekijöiden
palkkaan (hallituksen esitys 57/1985). Lain mukaan samaa tai
samanarvoista työtä saman työnantajan palveluksessa tekevien
työntekijöiden tehtäväkohtainen palkka tulee siis lähtökohtaisesti
olla samansuuruinen riippumatta siitä, missä työyksikössä he
työskentelevät – ei vain yhden yksikön sisällä.

Tasa-arvovaltuutettu totesi, että kunnan liikelaitos on osa kunnan
organisaatiota, eikä työterveyshuollon liikelaitosta voida pitää
itsenäisenä oikeushenkilönä kuntaan nähden. Sen vuoksi
liikelaitoksen henkilöstön ja perhekeskuksen henkilöstön voidaan
tulkita olevan saman työnantajan palveluksessa siinä mielessä, että
heidän palkkoja voidaan verrata keskenään tasa-arvolaissa
tarkoitetulla tavalla.

Kaupungin antaman selvityksen mukaan liikelaitoksessa maksettavaan
korkeampaan palkkaan on vaikuttanut työvoiman saatavuus ja
kilpailutilanne. Julkisen sektorin työterveyshuollon on kilpailtava
työntekijöistä samoilla markkinoilla yksityisen sektorin kanssa.
Työnantajan mukaan perhekeskuksessa ei ole vielä vastaavaa
kilpailutilannetta.

Työvoiman saatavuuden turvaaminen ja kilpailutilanne työvoimasta
saattaa olla perusteena sille, että tietyn alan psykologeille
maksetaan korkeampaa palkkaa kuin toisen alan psykologeille, vaikka
heidän tekemänsä työ katsottaisiin yhtä vaativaksi. Silloin, kun
palkkaukseen sisällytetään työvoiman niukkuudesta johtuvalla
kilpailutilanteella perusteltu palkanosuus, on tärkeää, että tämä
tapahtuu kussakin tapauksessa erikseen selvitettyjen ja
osoitettavissa olevien tosiseikkojen pohjalta.

Kun verrataan, ovatko työt samoja tai samanarvoisia, lähtökohtana
pidetään työntekijöiden työtehtäviä ja niiden työntekijälle
asettamia vaatimuksia. Psykologien tehtäviä ei annetun selvityksen
mukaan ole verrattu keskenään samojen työn vaativuuden
arviointikriteerien mukaan, kuten palkkausjärjestelmän avoimuuden
ja läpinäkyvyyden vaatimus edellyttäisi. Vaativampien työtehtävien
suorittaminen voi olla peruste korkeammalle tehtäväkohtaiselle
palkalle. Vaativuuseroa ei saa kuitenkaan palkita ylimitoitetusti,
vaan palkkaeron tulee olla aina suhteessa vaativuuseroon.

Työnantajan tehtäväksi jää näyttää, miltä osin palkkaeroa voidaan
selittää markkinatekijöillä ja tehtävien mahdollisilla
vaativuuseroilla.

Lisätietoa

Tilaa
Ilmoita
0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments