Suomen Asianajajaliiton valvojakohtainen riskiarvio - julkinen yhteenveto

Suomen Asianajajaliiton valvojakohtainen riskiarvio – julkinen yhteenveto

Rahanpesun ja terrorismin estämisestä annetun lain 2 luvun 2 §:n mukaan Suomen Asianajajaliiton on laadittava riskiarvio sen valvonnan piiriin kuuluvien ilmoitusvelvollisten rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskeistä (valvojakohtainen riskiarvio) sekä julkistettava tämän riskiarvion yhteenveto. Alla on esitetty edellä mainittu valvojakohtaisen riskiarvion julkinen yhteenveto.

Perustuu riskiarvioon 15.12.2022

1. Riskiarvion peruste, tarkoitus ja suhde muihin riskiarvioihin

Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain (444/2017, jäljempänä Rahanpesulaki) 7 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan Suomen Asianajajaliitto (jäljempänä Asianajajaliitto) valvoo rahanpesulain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista asianajajien toiminnassa. Rahanpesulain 2 luvun 2 §:n mukaan Asianajajaliiton on laadittava riskiarvio sen valvonnan piiriin kuuluvien ilmoitusvelvollisten eli asianajajien rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskeistä.

Asianajajaliiton riskiarvion tarkoituksena on tunnistaa ja arvioida asianajotoimintaan tai laajemmin asianajoalaan sekä asianajajien asiakkaisiin, tuotteisiin ja palveluihin liittyviä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskejä, arvioida niiden todennäköisyyttä sekä kuvata keinoja riskien vähentämiseksi ja hallitsemiseksi. Riskiarvion laadinnassa ja sen päivittämisessä on otettu huomioon Euroopan unionin komission laatima Euroopan unionin laajuinen rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskiarvio (Komission kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle sisämarkkinoihin vaikuttavia ja rajat ylittäviin toimiin liittyviä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskejä koskevasta arvioinnista 27.10.2022, Supranational Risk Assessment SNRA, COM(2022) 554 final), Suomen kansallinen riskiarvio (Kansallinen rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskiarvio 2021, Valtiovarainministeriön julkaisuja 2021:17), Financial Action Task Forcen (jäljempänä FATF) Suomea koskeva maaraportti (Mutual Evaluation Report Finland 2019) ja vuoden 2022 seurantaraportti (Follow Up Report Finland 2022) sekä Asianajajaliiton suorittamassa valvonnassa tehdyt havainnot.

Tämä on Asianajajaliiton valvojakohtaisen riskiarvion julkinen yhteenveto.

2. Määritelmät

Rahanpesulla tarkoitetaan rikoslain 32 luvun 6–10 §:ssä tarkoitettua toimintaa. Rahanpesuna pidetään tahallisesti harjoitettua toimintaa, jossa varoja muunnetaan tai siirretään tietoisena siitä, että ne on saatu rikollisesta toiminnasta tai osallisuudesta tällaiseen toimintaan, ja jossa tarkoituksena on salata tai peittää niiden laiton alkuperä tai auttaa tällaisen toiminnan harjoittamiseen osallistuvaa henkilöä välttämään toimintansa oikeudellisia seuraamuksia. Myös edellä mainittujen varojen todellisen luonteen, alkuperän tai sijainnin peittäminen tai häivyttäminen on rahanpesua.

Terrorismin rahoittamiseen syyllistyy se, joka suoraan tai välillisesti antaa tai kerää varoja rahoittaakseen tai tietoisena siitä, että niillä rahoitetaan esimerkiksi panttivangin ottamista, terrorististen pommi-iskujen torjumista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen mukaisia rikoksia, ja varainkeruuta, jolla rahoitetaan rikoslain 34 a luvun 1–4, 4 a – 4 c, tai 5 b §:ssä tarkoitettua rikosta.

Kansainvälisillä pakotteilla tarkoitetaan taloudellisen tai kaupallisen yhteistyön sekä esim. diplomaattisten suhteiden rajoittamista tai keskeyttämistä tietyn valtion tai tiettyjen ryhmien kanssa. Pakotteiden tarkoituksena on osana muita ulkopoliittisia toimia vaikuttaa toisen valtion tai ihmisryhmän harjoittamaan politiikkaan tai toimintaan, jonka katsotaan uhkaavan kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta. Tällaista toimintaa voi olla esimerkiksi kansainvälinen terrorismi tai laajamittaiset ihmisoikeusloukkaukset. Pakotteita on hyvin erilaisia ja niiden keinovalikoimaan kuuluvat muun muassa vienti- ja tuontirajoitukset, finanssipakotteet sekä matkustusrajoitukset. Pakotteet pyritään mahdollisimman huolellisesti kohdentamaan vastustettavasta politiikasta tai toiminnasta vastuullisiin ja heitä tukeviin henkilöihin sekä näiden ryhmien rahoituksen lähteisiin.

3. Asianajajaliiton arvio rahanpesun riskeistä

Vuoden 2021 lopussa (31.12.2021) Asianajajaliiton rekisterissä oli 2233 asianajajaa ja 749 asianajotoimistoa. Asianajajista 34 prosenttia (noin 760 asianajajaa) työskentelee 1–2 asianajajan tai asianajajan ja avustajan asianajotoimistossa ja 28 prosenttia (noin 625) asianajajista työskentelee kymmenessä suurimmassa asianajotoimistossa. Enintään viisi asianajajaa työllistäviä toimistoja oli yhteensä 679 ja toimistoja, joissa on vähintään 50 asianajajaa, oli kymmenen. Jäljelle jäävissä 60 toimistossa työskenteli 6–40 asianajajaa. Toimiala keskittyy voimakkaasti pääkaupunkiseudulle ja jakaantuu selvästi erittäin suuriin ja hyvin pieniin toimistoihin.
Asianajajien toimintaan liittyviä riskejä arvioitaessa tulee huomioida toimistojen jakautuminen suuriin, pääasiassa liikejuridisia toimeksiantoja hoitaviin toimistoihin ja toisaalta pieniin, muutaman asianajajan yleisjuridisia taikka erityisesti rikos- tai perheoikeudellisia toimeksiantoja hoitaviin toimistoihin.

Yhteisiä, kaikenkokoisiin asianajotoimistoihin ja asianajotoimintaan liittyviä riskejä ovat vähäinen ilmoittaminen epäilyttävistä liiketoimista, rahanpesulain soveltamisalaan liittyvä epäselvyys, liiallinen luottaminen toisen ilmoitusvelvollisen suorittamiin toimiin asiakkaiden tuntemiseksi tai varojen alkuperän selvittämiseksi ja Covid-19 pandemian jälkeen muuttuneet toimintatavat. Oman haasteensa tuo myös Venäjään ja venäläisiin tahoihin kohdistuvien pakotteiden noudattaminen ja niiden valvonta.

Kuten kansallisessa riskiarviossa, myös Asianajajaliiton riskiarviossa riskitaso määritellään yhdestä neljään (1=vähäinen riski, 4=erittäin merkittävä riski).

3.1 Epäilyilmoitusten vähäinen määrä

Asianajajat tekevät vähän ilmoituksia epäilyttävistä liiketoimista. Tämä koskee sekä pienissä että suurissa asianajotoimistoissa työskenteleviä asianajajia. Asianajosalaisuus, lojaliteettivelvollisuus päämiestä kohtaan ja pelko asiakassuhteen menettämisestä voivat aiheuttaa haluttomuutta selvittää asiakkaiden ja liiketoimien taustoja sekä tehdä ilmoituksia epäilyttävistä liiketoimista. Lisäksi asiaan vaikuttaa myös asianajajien puutteellinen ymmärrys rahanpesun mekanismeista. Toisaalta asianajajat saattavat kieltäytyessään toimeksiannosta ajatella, että heillä ei ole riittäviä tietoja ilmoituksen tekemiseksi.

Asianajajilla on Suomen lainsäädännön mukaan asianajosalaisuudeksi kutsuttu laaja, yleinen salassapitovelvollisuus asiakkaansa asioista.

Rahanpesulain 4 luvun 4 §:n mukaan Ilmoitusvelvollinen ei saa paljastaa epäilyilmoituksen tekemistä tai selvittelyä sille, johon epäily kohdistuu, eikä muulle henkilölle. Asiakkaan epäilyttävästä liiketoimesta ilmoittaminen voi käytännössä myös vaikeuttaa asiakassuhteen jatkamista ja/tai toimeksiannon hoitamista. Asianajajan voi olla mahdotonta luopua tehtävästä, jos luopuminen käytännössä paljastaisi asiakkaalle, että asianajaja epäilee asiakkaan liiketoimen perusteita tai tarkoitusta.

Asianajajien tietoisuutta rahanpesulain velvoitteista ja erityisesti selonottovelvollisuudesta sekä epäilyttävistä liiketoimista ilmoittamisesta pyritään lisäämään säännöllisen koulutuksen avulla. Koulutusta järjestetään paitsi lain velvoitteiden sisällöstä, myös epäilyilmoituksen tekemiseen liittyvistä teknisistä kysymyksistä.

3.2 Rahanpesulain soveltamisalaan liittyvä tulkinnanvaraisuus

Rahanpesulain 1 luvun 2 §:n 1 momentin 12-kohdan mukaan rahanpesulain säännöksiä sovelletaan asianajajista annetussa laissa (496/1958) tarkoitettuun asianajajaan ja hänen apulaiseensa siltä osin kuin nämä toimivat asiakkaan puolesta tai lukuun taloudelliseen toimintaan tai kiinteään omaisuuteen liittyvissä liiketoimissa taikka osallistuvat asiakkaan puolesta seuraavien liiketoimien suunnitteluun tai suorittamiseen:

a) kiinteistöjen tai liiketoimintayksikköjen ostamiseen tai myyntiin;
b) asiakkaan rahavarojen, arvopaperien tai muiden varojen hoitamiseen;
c) pankki-, säästö- tai arvo-osuustilien avaamiseen tai hoitamiseen;
d) yhtiöiden perustamiseen, johtamiseen tai yritysten hallinnoimiseksi tarvittavien varojen järjestelyyn; tai
e) säätiöiden, yhtiöiden tai vastaavien yhteisöjen perustamiseen, johtamiseen tai niiden toiminnasta vastaamiseen.

Soveltamista koskeva säännös on määritelty monimutkaisesti ja yksittäisen palvelutapahtuman tai liiketoimen luonteen perusteella. Toisaalta säännös viittaa yleisesti taloudelliseen toimintaan tai kiinteään omaisuuteen liittyviin liiketoimiin, minkä vuoksi säännöstä on varmuuden vuoksi tulkittu laajentavasti. Soveltamisalaa koskevan säännöksen soveltuminen esimerkiksi perhe- ja jäämistöoikeudellisiin tai työoikeudellisiin toimeksiantoihin on tulkinnanvaraista.

Soveltamissäännöksen osalta on epäselvää myös sen soveltuminen erilaisissa määräykseen perustuvissa toimissa. Asianajajat toimivat konkurssi- ja kuolinpesissä tuomioistuimen määrääminä pesähoitajina sekä pesänselvittäjinä ja -jakajina. Tällöin kysymys ei ole asianajotoiminnasta eikä asianajajalla ole toimeksiantosopimusta asiakkaan kanssa.

Lain soveltamiseen liittyvänä ongelmana on nähty myös se, ettei rahanpesulaissa ole määritelty asiakkaan käsitettä. Yksittäiseen toimeksiantoon voi liittyä useita osapuolia ja asiakkaan käsitteen määritelmän puuttumisen vuoksi tuntemistoimia voidaan suorittaa liian suppeasti eri osapuoliin.

Asianajajaliiton ohjeen mukaan rahanpesulakia tulee soveltaa asianajajan toiminnassa kaikkiin liiketoimiin, joissa on kysymys taloudellisesta toiminnasta tai jotka liittyvät kiinteään omaisuuteen.

3.3 Liiallinen luottaminen toisen ilmoitusvelvollisen suorittamiin toimiin asiakkaiden tuntemiseksi tai varojen alkuperän selvittämiseksi

Rahanpesulain 3 luvun 7 §:n mukaan rahanpesulaissa tarkoitettu muu ilmoitusvelvollinen voi täyttää asiakkaan tuntemista koskevat velvoitteet ilmoitusvelvollisen puolesta. Tällainen tilanne voi tulla kysymykseen esimerkiksi silloin, kun asianajotoimisto saa toimeksiannon toiselta asianajotoimistolta. Toimeksianto voi koskea toisaalta vain jonkin yksittäisen juridisen kysymyksen selvittämistä, jolloin varsinainen asiakassuhde on asiaa hoitavassa toisessa asianajotoimistossa.

Asianajajien toimeksiantoihin liittyvien kauppahintojen tai muiden vastikkeiden suorittaminen tapahtuu yleensä pankkien välityksellä, jolloin sekä asianajaja että pankki voivat olettaa, että toinen ilmoitusvelvollinen toimija on selvittänyt liiketoimeen liittyvien varojen alkuperän.

Liiketoimeen liittyvien varojen alkuperän ja käyttötarkoituksen selvittäminen korostuu erityisesti tilanteissa, joissa liiketoimeen liittyvät varat siirretään asianajajan asiakasvaratilin kautta. Asiakasvaratilin käyttäminen varojen siirtoon voi vaikeuttaa varojen maksajan ja saajan välisen yhteyden selvittämistä.

Uudet maksutavat, esimerkiksi kryptovaluutat ja erilaisten maksunvälittäjien tarjoamat palvelut voivat vaikeuttaa liiketoimeen liittyvien varojen maksajien tunnistamista ja varojen alkuperän selvittämistä.

Asianajajaliitto on laatinut asianajajille asiakasvarojen hoitoa koskevan ohjeen. Ohjeen mukaan asiakasvaratilistä pankin kanssa tehtävästä tilisopimuksesta tulee ilmetä, että kysymys on asiakasvaratilistä.

Asianajajalla on oikeus käyttää asiakasvaratilillä olevia varoja ainoastaan suorittaessaan maksuja sille, joka on varoihin oikeutettu. Yleisellä asiakasvaratilillä saa säilyttää rahavaroja ainoastaan lyhytaikaisesti ja varat on ilman tarpeetonta viivytystä tilitettävä varoihin oikeutetulle. Asiakasvaroista tulee lisäksi pitää luetteloa siten, että asiakasvarat voidaan yhdistää tiettyyn toimeksiantoon.

Asianajajaliitto valvoo toimistotarkastusten yhteydessä asiakasvaratilejä ja niiden kirjanpitoa. Asiakasvaratilien käyttö on yleisesti vähentynyt osittain sen vuoksi, että asiakkaat voivat tehdä toimeksiantoon liittyvän varojen siirron toiselle osapuolelle helposti käyttämällä itsepalvelukanavia.

3.4 Covid-19-pandemian jälkeen muuttuneet toimintatavat

Covid-pandemian aikana asianajotoimistot siirtyivät pääsääntöisesti etäasiointiin, mikä on pandemian jälkeen muodostunut osittain vakiintuneeksi toimintatavaksi. Asiakkaiden tunnistamiseen ja tuntemiseen on kehitetty uusia toimintamalleja, joissa on hyödynnetty pankkien myöntämiä sähköisiä pankkitunnuksia ja passien lukijoita.

Asianajotoimistot ovat lisäksi ottaneet käyttöön tietojärjestelmiä, joiden avulla asiakastietoja voidaan hankkia, päivittää ja poistaa osin automaattisesti.

3.5 Suuret liikejuridiikkatoimistot

Yksittäisiin palveluihin tai toimintamalleihin liittyvien riskien lisäksi Asianajajaliitto on tunnistanut suuriin liikejuridiikka harjoittaviin toimistoihin liittyviä riskitekijöitä.

Suurissa liikejuridiikkatoimistoissa asiakaskunta muodostuu pääsääntöisesti yhteisöasiakkaista sekä julkisyhteisöistä. Toimistot toimivat pääsääntöisesti kansainvälisesti ja niiden toiminnassa tulee kiinnittää erityistä huomioita maantieteellisiin riskeihin.

Toimistojen toiminta jakautuu erityisiin praktiikoihin, joissa hoidetaan erityisosaamiseen liittyviä toimeksiantoja, esimerkiksi yritys- ja rahoitusjärjestelyjä, kiinteistöihin liittyviä omistus- ja sijoitusjärjestelyjä, veroneuvontaa ja teknologiaan liittyviä toimeksiantoja.

Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskien arvioinnissa on kiinnitetty huomiota erityisesti seuraaviin seikkoihin:

• Asiakassuhteet: Liikejuridiikkatoimistojen asiakassuhteet ovat yleensä pitkäaikaisia ja asiakkaat tunnetaan henkilökohtaisesti.
• Toimeksiantoja ja asiakaskohtaamisia hoidetaan paljon käyttämällä etäyhteyksiä.
• Suurten yritysasiakkaiden osalta luotetaan yrityksen maineeseen ja yrityksen edustajan asemaan.
• Suurissa toimistoissa riskien arviointiin ja asiakkaiden tuntemiseen liittyvät resurssit on keskitetty compliance- tai erityisiin KYC-toimintoihin. Keskitetyissä toiminnoissa sekä tekniset että henkilöresurssit voidaan kohdentaa tehokkaasti. Toisaalta keskitetty toiminto voi aiheuttaa liiallista luottamusta asiakassuhteesta vastaavalle taholle.

3.6 Ukrainan sota

Venäjän aloittama hyökkäyssota Ukrainaan on vaikuttanut asianajotoiminnassa EU:n asettamien Venäjään ja venäläisiin tahoihin liittyvinä kansainvälisinä pakotteina. Pakotteet ovat osittain epätarkkoja, minkä vuoksi pakotteiden noudattaminen on erittäin haasteellista.

Pakotteiden noudattaminen ja valvonta vaativat erityisosaamista. Asianajajaliitto on järjestänyt pakotteita koskevan koulutuksen osana kansallisen riskiarvion toimenpidesuunnitelman toteuttamista rahanpesulaissa tarkoitetuille valvojille ja erikseen asianajajille.