Translain kasvavat muutospaineet

Lain transseksuaalisen sukupuolen vahvistamisesta (563/2002, nykyinen translaki) 1 §:ssä säädetään, että “täysikäinen henkilö vahvistetaan kuuluvaksi vastakkaiseen sukupuoleen kuin mihin hänet on väestötietojärjestelmään alun perin merkitty, jos hän lääketieteellisen selvityksen nojalla pysyvästi kokee kuuluvansa vastakkaiseen sukupuoleen, on täysi-ikäinen, elää tämän mukaisessa sukupuoliroolissa ja on steriloitu tai muusta syystä lisääntymiskyvytön”. Paljon keskustelua herättänyt translaki ei ole pysynyt Suomen perus- ja ihmisoikeuskehityksen mukana. Tässä kirjoituksessa käsittelen lain keskeisimpiä kipupisteitä.

Suomi on ainoa Pohjoismaa, joka vaatii transihmisiltä lisääntymiskyvyttömyyttä juridisen sukupuolen vahvistamiseksi. Käytännössä vaatimus lisääntymiskyvyttömyydestä tarkoittaa hormonihoitoa, jota jatketaan niin pitkään, että henkilö katsotaan kykenemättömäksi saamaan lapsia. Joissakin tilanteissa terveydelliset syyt voivat kuitenkin estää hormonihoidon aloittamisen tai henkilö ei itse jostain muusta syystä halua hormonihoitoa. Tällöin lisääntymiskyvyttömyys on toteutettava muilla toimenpiteillä.

 

Lisääntymiskyvyttömyysvaatimus loukkaa lukuisissa ihmisoikeussopimuksissa taattua oikeutta olla joutumatta julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun kohteeksi (Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus artikla 7; Kidutuksen vastainen yleissopimus artikla 16; Euroopan ihmisoikeussopimus artikla 3). 

 

Suomi onkin saanut kansainvälisiltä ihmisoikeuselimiltä lukuisia huomautuksia, joissa nykyisen translain katsotaan rikkovan Suomea oikeudellisesti sitovia ihmisoikeusvelvoitteita. Lisääntymiskyvyttömyysvaatimuksen poistamista laista on vaatinut mm. YK:n kidutuksen vastainen erityisraportoija, YK:n naisten syrjinnän poistamista käsittelevä komitea sekä Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu.

 

Lisääntymiskyvyttömyysvaatimus sisältää myös ajatuksen siitä, ettei transsukupuolisen henkilön toivota saavan lapsia tai perhettä, mikä loukkaa perhe-elämää ja syrjimättömyyttä koskevia ihmisoikeusvelvoitteita.

 

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi vuonna 2017 ratkaisussaan A.P., Garçon & Nicot vastaan Ranska transsukupuolisten pakkosterilisaation loukkaavan Euroopan ihmisoikeussopimuksen yksityisyydestä ja perhe-elämän suojasta säätävää 8 artiklaa. Näin ollen Suomenkin voidaan katsoa rikkovan Euroopan ihmisoikeussopimusta.

Suomen ratifioiman lapsen oikeuksien sopimuksen 3 artiklan mukaan lapsen etu on otettava ensisijaisesti huomioon kaikissa lapsia koskevissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa. Lisäksi 12 artiklan mukaan jokaisella lapsella, joka kykenee muodostamaan oman näkemyksensä, on oikeus sen vapaaseen ilmaisemiseen kaikissa häntä koskettavissa asioissa. Perustuslain 6 §:n 3 momentin mukaan lasten tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.

 

Nykyinen translaki asettaa ehdottoman esteen sukupuolen vahvistamiselle, kun henkilö on alle 18-vuotias. Tämä on ongelmallista, sillä oikean sukupuolimerkinnän saaminen henkilötietoihin on transsukupuolisen henkilön kannalta huomattavan tärkeää: väärä sukupuolimerkintä henkilötodistuksessa voi altistaa syrjinnälle. Myös riski mielenterveydellistä ongelmista kasvaa, kun nuori ei saa mahdollisuutta saada kokemalleen sukupuolelle virallista vahvistusta. Mainittakoon, että kyseessä ei ole lääketieteellisten toimenpiteiden suorittaminen, vaan juridisen sukupuolen vahvistaminen väestötietojärjestelmään.

Sukupuolen vahvistaminen edellyttää lain mukaan lääketieteellistä selvitystä siitä, että henkilö kokee kuuluvansa toiseen sukupuoleen. Käytännössä monivuotisessa tutkimusprosessissa tutkittava kertoo lääkärille oman sukupuolensa, ja lääkäri todistaa henkilön identiteetin tämän kertoman mukaan. Tämän prosessin läpikäyminen on edellytys juridisen sukupuolen korjaamiselle, ja se vie resursseja henkilön yksilölliseltä hoitamiselta.

 

Tutkimusjaksoa on kritisoitu pitkästä kestosta. Apulaisoikeusasiamies katsoi ratkaisussaan EOAK/2842/2017, että kantelijan oikeus perustuslaissa turvattuihin riittäviin terveyspalveluihin ei toteutunut, koska hänen diagnostinen tutkimuksensa viivästyi HUS:n Sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikalla. 

 

Sukupuoltaan vahvistavien henkilöiden usein nöyryyttäväksi koettu tutkimusjakso vaikuttaa oleellisesti transihmisten itsemääräämisoikeuden toteutumiseen. Monet prosessin läpikäyneet henkilöt ovat kritisoineet tutkimusta siitä, että se odottaa henkilön käyttäytyvän sukupuolelleen stereotyyppisesti. YK:n kaikkinaisen naisiin kohdistuvan syrjinnän vastainen komitea antoikin Suomelle vuonna 2014 suosituksen, jonka mukaan juridisen sukupuolensa vahvistavalta henkilöltä ei saa edellyttää stereotyyppistä sukupuolen ilmaisua tai käytöstä.

 

Lääketieteellistä tutkimusta vastaan puhuu myös se, että WHO:n tautiluokituksen uusimman version ICD-11:n mukaan transsukupuolisuus ei enää ole mielenterveydellinen häiriö, vaan se on lisätty seksuaaliterveyden alle. 

Nykyinen translaki perustuu sukupuolen kaksijakoisuuden varaan. On kuitenkin olemassa henkilöitä, jotka eivät mahdu perinteisen sukupuolijaon piiriin, kuten inter- ja muunsukupuoliset henkilöt. Suomen oikeusjärjestys tunnustaa sukupuoli-identiteettien kirjon hallituksen esityksessä naisten ja miesten tasa-arvosta annetun lain muuttamisesta (HE 19/2014). 

 

Sukupuoli-identiteettien moninaisuuden tunnistavan tasa-arvolain hengessä voitaisiin Suomessakin harkita kolmannen juridisen sukupuolen tarjoamista niille, jotka kokevat sen itselleen tarpeelliseksi. 

 

Mm. Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous on suositellut valtioita harkitsemaan useampia juridisen sukupuolen vaihtoehtoja.

Viimeaikainen kehitys osoittaa, että maailmalla on siirrytty kohti itsemääräämisoikeutta juridisen sukupuolen vahvistamisen ehdoissa. Esimerkiksi Argentiinassa on ollut vuodesta 2012 alkaen voimassa laki, joka mahdollistaa sukupuolen vahvistamisen myös alaikäisille. Tanskassa taas muutettiin keskushenkilörekisteristä annettua lakia vuonna 2014 niin, että henkilölle, joka kokee kuuluvansa vastakkaiseen sukupuoleen, voidaan myöntää hakemuksesta uusi henkilötunnus. 

 

Osa valtioista tarjoaa mahdollisuuden kolmanteen sukupuolimerkintään. Esimerkiksi Maltan vuonna 2015 hyväksytty laki toi kolmannen sukupuolimerkinnän kansainvälisiin passeihin sekä julkisiin rekistereihin. Euroopan ulkopuolella mm. Kanada, Australia, Uusi-Seelanti ja Intia mahdollistavat kolmannen sukupuolimerkinnän X tai ”määrittämätön”-merkinnän. 

Sosiaali- ja terveysministeriöllä on ollut jo vuodesta 2015 valmisteltu hallituksen esitys translain keskeisimpien ongelmien korjaamiseksi. Sen voidaan kuitenkin katsoa olevan jo osittain ajastaan jäljessä. Useat kansalaisjärjestöt, kuten Seta, Trasek ja Amnesty ry puoltavat yhdellä kerralla tehtävää translain kokonaisuudistusta.

 

Tämänhetkinen koronaviruksen aiheuttama pandemia on ymmärrettävästi hidastanut tavanomaisten lakiuudistusten tahtia. Perus- ja ihmisoikeuksien loukkaukset eivät kuitenkaan katso maailmantilaa – nykyinen, aikansa elänyt translaki vaikuttaa kielteisesti tälläkin hetkellä lukuisien transihmisten arkeen.