Riskien välttämisestä riskien oikeasuhtaiseen hallitsemiseen

De-risking on ilmiö, jossa finanssilaitokset riskienhallinnan sijaan lopettavat tai rajoittavat liikesuhteita asiakkaiden tai asiakasryhmien kanssa riskejä välttääkseen. Ilmiön on todettu heikentävän taloudellista osallistavuutta eli henkilöiden ja yritysten tasapuolista mahdollisuutta käyttää rahoituspalveluita. Tämä puolestaan vaikuttaa kielteisesti taloudelliseen aktiivisuuteen. Riskien välttämisen negatiiviset seuraamukset ovat mahdollisia myös asianajoalalla.

Riskien välttäminen asianajotoiminnassa voi johtaa siihen, että tasapuoliset mahdollisuudet hankkia asianajoapua heikkenevät. Vaikka de-risking-ilmiö koskettaakin määritelmänsä mukaisesti finanssialaa, voivat myös asianajajat rahanpesulain mukaisina ilmoitusvelvollisina kiinnittää toiminnassaan huomiota siihen, että riskejä voidaan hallita oikeasuhtaisesti, eikä niitä tarvitse puhtaasti yrittää vain välttää.

Riskien välttäminen voi johtua monesta eri tekijästä. Korkeariskiseen asiakassuhteeseen voi liittyä huoli siitä, ettei asiakassuhteen tuotto riitä kattamaan tehostetusta tuntemisesta aiheutuvia kustannuksia. Taustalla voi myös olla muu epäonnistuminen riskiperusteisen lähestymistavan soveltamisessa tai valvojien toimenpiteiden pelko.

Miten asianajaja voi hallita riskejä omassa toiminnassaan oikeasuhtaisesti?

Ratkaisu oikeasuhtaiseen riskienhallintaan löytyy riskiperusteisesta lähestymistavasta. Rahanpesulaki velvoittaa ilmoitusvelvollista arvioimaan asiakassuhteeseen liittyviä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskejä ja noudattamaan asiakkaan tuntemista koskevia toimia riskiperusteiseen arviointiin pohjautuen.

Rahanpesun estämisessä onkin kyse riskien oikeasuhtaisesta hallinnasta. Rahanpesulaki ei edellytä, ettei asianajajan toimintaan liity lainkaan rahanpesun tai terrorismin rahoittamisen riskejä. Riskiarvion tarkoitus ei myöskään ole vakuuttaa valvojaa siitä, ettei toimintaan kohdistu riskejä. Asianajajan asiakassuhteisiin voi liittyä tavallista korkeampikin riski, kunhan se huomioidaan riskien hallintakeinojen tehokkuudessa.

Kun toiminnassa noudatetaan riskiperusteista lähestymistapaa, asiakkaan tuntemiseen liittyviä toimenpiteitä voidaan keventää asiakassuhteissa, joihin liittyy vain vähäinen rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riski. Tämä puolestaan helpottaa resurssien kohdentamista korkeariskisiin asiakassuhteisiin ja vähentää riskienhallinnasta johtuvia kustannuksia.

Milloin kieltäytyä asiakassuhteesta?

Mikäli asianajaja toteaa asiakaskohtaisen riskiarvionsa pohjalta, että asiakkaaseen liittyvä riski on hallintakeinojenkin jälkeen liian korkea asianajajan riskinottohalukkuuteen nähden, asianajaja voi kieltäytyä asiakassuhteesta. Kun arvio riskistä perustuu yksittäiseen asiakkaaseen liittyvien todellisten riskien ja niiden hallintakeinojen pohjalta tehtyyn arvioon, asianajaja kieltäytyy yksittäisestä asiakassuhteesta sen sijaan, että hän sulkee tietyt asiakkaat kategorisesti palveluiden ulkopuolelle. Rahanpesulaki myös edellyttää asiakassuhteesta kieltäytymistä, mikäli ilmoitusvelvollinen ei pysty toteuttamaan asiakkaan tuntemiseksi säädettyjä toimia.

Onnistuneen riskiperusteisen lähestymistavan soveltaminen riippuu ennen kaikkea asianajajan riskiarviosta, jonka laatimiseen on syytä panostaa. Asianajajaliitto järjestää 23.11.2023 maksuttoman rahanpesun ajankohtaisseminaarin, joka on oiva tilaisuus päästä kuulemaan myös riskiarvion laatimisesta käytännönläheisesti ison ja pienen toimiston näkökulmasta. Tervetuloa mukaan!