Reippaita ratkaisuja oikeuden saatavuuteen hallitusneuvottelijat, olkaa hyvät!

Valtioneuvoston viime vuonna antama oikeudenhoidon selonteko (VNS 2022:67) tarkastelee oikeudenhoidon tilaa kokonaisvaltaisesti. Selonteko kuvaa yleisesti tiedossa olevan tilanteen: Suomen oikeusvaltion katsotaan kansainvälistenkin vertailujen mukaan olevan vankalla pohjalla, mutta oikeusprosessien pituus ja oikeudenkäyntien kalleus ovat vakavia ongelmia. Ongelmien vakavuudesta vallitsee alalla laaja yksimielisyys. Koska ne rajoittavat pääsyä oikeuksiin ja tuomioistuimeen, kysymys on myös ihmis- ja perusoikeusongelmasta.

Ratkaisuehdotuksissaan selonteko painottaa oikeudenhoidon resurssitarpeita. Henkilöstöresurssin lisäystarpeeksi arvioidaan 1 200 henkilötyövuotta. Selonteko ansaitsee kiitoksen vakavasti otettavan arvioin tekemisestä vaalien ja hallitusneuvottelujen alla. Vaikka hallitusneuvottelut ovat kesken, voitaneen ennakoida, että kaikkia vaadittuja resursseja ei saada.

Tarvitaan muitakin toimenpiteitä.

Instituutionaaliset ratkaisut ovat yksi keinoista. Oikeushallinnon alalla onkin toimittu: Syyttäjälaitos (2019) ja Ulosottolaitos (2020) toimivat yhtenäisinä virastoina, Tuomioistuinvirasto on aloittanut toimintansa (2020) ja Rikosseuraamuslaitoksen uudistus on käynnistynyt.

Selonteko ei kuitenkaan rohkene astua hallinnonalan raja-aitojen yli, vaan ulkopuolelle on jätetty sisäministeriön hallinnonala eli poliisi ja muut esitutkintaviranomaiset. Prosessioikeuden professorien kutakuinkin yksimielinen kanta on jo pitkään ollut, että tehokkain tapa sujuvoittaa rikosprosessia olisi tehdä syyttäjästä tutkinnanjohtaja. Ratkaisu myös parantaisi oikeusturvaa, minkä soisi olevan kehittämistyön ensisijainen kärki.

Nykyinen esitutkintayhteistyö ja esitutkintojen rajoittaminen on askel oikeaan suuntaan, mutta tutkinnan todella tehokas suuntaaminen edellyttää, että syyttäjä voisi tietyn vakavuusasteen ylittävissä jutuissa tehdä tutkintaa suuntaavia ratkaisuja mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Epäilemättä tällainen uudistus olisi helpointa toteuttaa, jos poliisi ja syyttäjä olisivat saman ministeriön alaisia, niin kuin luontevaa olisi. Välttämätöntä se ei kuitenkaan ole.

Oikeudenkäyntien pitkittyminen ja oikeuden saamisen hinta ovat niin kalliita ihmisoikeusongelmia, että hallitusneuvotteluissa ei pitäisi tällaista mahdollisuutta ainakaan sulkea pois.

Kirjoitus on osa Oikeusvaltion puolustajat -blogisarjaa, jota Asianajajaliitto julkaisee kevään 2023 aikana.