Mitä mieltä tuomarit ovat asianajajien toiminnasta?

Vuonna 2012 Helsingin hovioikeuspiiri järjesti laatuhankkeen prosessinjohdon ja tuomioistuinkäytäntöjen yhtenäisyydestä Helsingin hovioikeuspiirissä. Hankkeessa kartoitettiin näkemyksiä tuomioistuinten ja tuomareiden toiminnasta lähinnä asianajajilta ja syyttäjiltä. Seuraavana vuonna 2013 Helsingin asianajajayhdistys puolestaan järjesti oman laatuhankkeensa asianajajien toiminnasta tuomareiden, esittelijöiden ja kansliahenkilökunnan näkökulmasta. Molemmissa hankkeissa toteutettiin samankaltaiset kyselytutkimukset ja molempien hankkeiden työryhmissä oli osin samoja asianajajia ja tuomareita.   

 

Saadut tulokset olivat jopa hämmästyttävän samansuuntaiset. Se ei ollut suuri yllätys, että sekä tuomarit että asianajajat arvioivat toisiaan varsin positiivisesti. Kuitenkin tiettyjä selkeitä kehityskohteita oli havaittavissa. Esimerkiksi asianajajilla oli tuomareiden ja esittelijöiden näkemysten mukaan parannettavaa kuulustelutekniikoissa, todistelun nimeämisessä ja todisteiden teemoittelussa. Samalla asianajatkin selkeästi olivat tämän käytännön puutteen havainneet, koska he puolestaan katsoivat, että tuomarit eivät puuttuneet tarpeeksi jämäkästi juuri johdatteleviin kysymyksiin todistajan kuulusteluissa ja sallivat todistelun, joka ei välttämättä ollut lainkaan tarpeen tai koski riidattomia seikkoja, eivätkä vaatineet tarkkaa teemoittelua oikeustosiseikkojen muodossa. Molemmilla puolin pöytää toivottiin siis selvästi parempaa ja prosessikäytännöiltään ennakoitavampaa prosessia. 

 

Resurssit ovat oikeushallinnossa tiukassa ja oikeudenkäyntien kustannusten kasvun hillitsemiselle etsitään keinoja. Yksi tärkeä keino tämänkin tavoitteen saavuttamiseen olisi oikeudenkäyntien ja oikeudenkäyntitapojen maanlaajuinen parantaminen ja yhdenmukaistaminen. Tähän voidaan päästä lisäämällä yksittäisten tuomareiden, syyttäjien ja asianajajien prosessikoulutusta. Pelkkä koulutus ei kuitenkaan riitä. Tuomareiden tulee mielestäni päivittäin käyttää riittävän aktiivista prosessinjohtoa erityisesti selkeiden prosessuaalisten virheiden pois kitkemiseksi. Toisaalta asianajajalle on ns. tekemätön paikka lähteä yksittäisen asiakkaan jutussa huomauttamaan tuomaria heikosta prosessinjohdosta, vaikka se kuinka lopulta voisi koitua yhteiseksi hyväksi. Tämän vuoksi olisikin erityisen tärkeää lisätä tuomareiden, syyttäjien ja asianajajien yhteistä prosessikoulutusta ja muutakin kanssakäymistä entisestään, jotta myös asianajat pääsevät vapaasti kertomaan ja keskustelemaan omista kokemuksistaan. 

 

Suomen Asianajajaliiton hallitus on päättänyt tänä vuonna tehdä vuoden 2013 laatuhanketta vastaavan kyselyn. Tällä kertaa kysely kohdistetaan kuitenkin Helsingin hovioikeuspiirin sijaan koko maahan. Alustavan aikataulun mukaan työryhmä, johon kuuluu asianajajien lisäksi tuomareita ympäri maata, olisi aloittamassa työnsä syksyllä 2021. Tämä tarkoittanee, että kysely olisi vastattavissa loppuvuodesta 2021. 

 

Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, minkälaisen vastaanoton kysely tällä kertaa saa. Vuonna 2013 vastausprosentti oli erittäin hyvä. Hovioikeuspiirin 302 tuomarista ja esittelijästä hieman yli 38 prosenttia eli 115 henkilöä vastasi kyselyyn. Vastaavasti hovioikeuspiirin 348 hengen kansliahenkilökunnasta 124 vastasi kyselyyn.

 

Tuolloin ei vielä kysytty etäyhteyksien käyttöön liittyvistä seikoista eikä tuomioistuinsovittelusta. Tähän voi olettaa tulevan muutosta. Yhtään suoraa kysymystä asianajajien ja toisaalta muiden lakimiesten osaamisesta ei tuolloin myöskään tehty. Silti annetun ns. vapaan palauteen perusteella voitiin vuoden 2013 hankkeen loppuraportissa mainita meitä asianajajia lämmittävä tärkeä tosiseikka: Vastausten mukaan asianajajien ja muiden “prosessaavien lakimiesten” välillä on tasoero asianajajien hyväksi.