Koronapandemia on parasta, mitä asianajoalalle on tapahtunut

Aloitin Asianajajaliiton hallituksessa kesäkuussa. Uutena hallituksen jäsenenä minulle on tärkeää edistää asianajotoiminnan kehitystä myös maakunnissa. Asianajajan ammatin tulee jatkossakin olla tekijöilleen mielekästä ja apua tarvitseville saatavilla. Haasteita on viime vuosina kasvukeskusten ulkopuolella aiheuttanut asianajajien eläköityminen ja nuorten osaajien jääminen valmistuttuaan tiukasti yliopistopaikkakunnille.

Koronapandemia on kuitenkin maakunnissa ollut minulle ja monelle kollegalle parasta, mitä alalla on tapahtunut. Pitkät ajomatkat käräjäoikeuksiin ja asiakastapaamisiin ovat vaihtuneet rennompaan työskentelyyn vapaa-ajan asunnolla. Mikäs sen mukavampaa, kuin katsella hiljaista järvenselkää haastehakemusta laatiessa. Myös asiakkaat ovat kiitettävissä määrin heränneet siihen, ettei asianajajan sijaintipaikkakunnalla viime kädessä ole merkitystä. Asianajaja valitaan yhä useammin oman asuinpaikkakunnan ulkopuolelta. Myös jääräpäisimmät päämiehet ovat ottaneet videoneuvottelut ja verkkoajanvaraukset omakseen.

Työtapojen muutos näkyy jo nyt myös toimitilamarkkinoilla. Omassa toimistossani etsittiin ennen pandemiaa suurempia toimistotiloja – ja nyt pienempiä, vaikka henkilöstön määrä on kasvanut. Mitä tekee tyhjillä työhuoneilla, kun kaikki työskentelevät kotoa tai mökiltä?

Kehityskulku lisää houkuttelevuutta harjoittaa asianajajan ammattia maakunnissa. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuminen on verraten edullista, ja vapaa-ajanmahdollisuudet lähellä. Kun vanhoja työtapoja kyseenalaistetaan, muuttoliike maakuntiin toivottavasti edelleen lisääntyy. Nuori asianajaja voi saavuttaa saman elintason pienemmillä työtunneilla ja leppoisammalla elämänrytmillä.

Avaimena kehityksessä on ollut myös tuomioistuinten suhtautumisen äkillinen muutos. Kymmenen vuoden ”ei-se-ole-mahdollista” -ajattelun jälkeen on siirrytty ”sen-täytyy-olla-mahdollista” -ajatteluun. Etäyhteydet on saatu pelaamaan, koska on ollut pakko. On soviteltu riita-asioita etänä ja osallistuttu hovioikeuden istuntoihin päämiehen kanssa Skype-yhteydellä omalta toimistolta. Takavuosien matka etelästä Kemin käräjäoikeuteen toteamaan, ettei vastapuoli tullutkaan paikalle, tuntuu nyt järjettömältä.

Voi vain toivoa, ettei Aipa-hankkeen asianajajille suunnattu lopputuote tee tyhjäksi hyvin alkanutta kehitystä. Hankkeesta saatujen tornihuhujen perusteella odotan lanseerausta pelonsekaisin tuntein. Tässä toivon olevani osana vaikuttamassa siihen, että liitolla pysyy hankkeessa aktiivinen ja tarvittaessa kriittinen ote.

Asianajajaliiton tehtävänä pitää olla turvata myönteisen kehityskulun jatkuminen etätyöskentelyssä ja asianajopalvelujen saatavuus myös maakunnissa. Minä väitän, että nämä ovat osa samaa kokonaisuutta.

On merkkejä siitä, että iäkkäämpien kollegojen eläköityessä, tilaa valtaavat markkinoilla asianajajien sijaan uudenlaiset lakiasiaintoimistot. Lakipalvelujen tuotteistaminen, virtuaalitoimistot, verkkojuristit, franchising, automaatio, hakukonekeskeinen markkinointi, LDaaS ym. haastavat kriittiseen tarkasteluun – pysyykö liiton sääntely tarpeeksi ketteränä?

Asianajajaliittoon kuulumisen tulee olla markkinoilla kilpailuetu, eikä kilpailuhaitta. Tällä hetkellä osa markkinoille tulevista uusista palveluyhdistelmistä on sellaisia, jotka eivät ole sovitettavissa yksin asianajajia koskevaan sääntelyyn. Asianajaja-titteliin kuuluva mainosarvo taas on monelle tavalliselle ihmiselle täysin tuntematon – eroa muihin lakimiehiin ei palvelua valittaessa tiedosteta. Tässä liiton pitää tehdä töitä jäsenistönsä eteen.

Jäsenyyden täytyy olla pienissä toimistoissa liiketoiminnallisesti perusteltua. Kun ynnätään yhteen sääntelyyn sitoutumiseen kuuluvat taloudelliset panostukset, ja verrataan niitä saavutettavaan markkinaetuun, ollaanko plussalla vai miinuksella? Kysymys ei typisty jäsenmaksun oikeaan tasoon, vaan tärkeimpiä kysymyksiä ovat mm. koulutusvelvoitteen ja laajenevien muodollisten velvoitteiden täyttämisen hinta menetettynä työaikana ja ketteryytenä. Vastinetta rahalle pitää saada myös sellaisissa toimistossa, jossa koko palettia pyöritetään yhden asianajajan voimin, yön pimeinä tunteina riskiarviota laatien.

Tässä liiton luottamustehtäviin osallistuminen on omalta osaltani tärkeää. Mukaan lähteminen on parhaita tapoja saada konkreettista vastinetta velvoitteiden vastapainoksi; solmia uusia yhteyksiä, vaikuttaa ammatin tulevaisuuteen ja nauttia jäsenistön kollegiaalisuudesta etätyöaikana. Uskon, että katsomalla hallituksessa avoimin mielin eteenpäin, säilytämme asianajotyön houkuttelevuuden ja asianajajien kilpailuedun myös seuraavassa maailmanmullistuksessa.