Kestävä kehitys asianajajan työssä

”Asianajaja turvaa oikeusvaltion.” Asianajajaliiton hallitus kiteytti vuonna 2011 osuvasti, mitä varten asianajajat tekevät työtään ja miksi asianajajalaitos on olemassa. (Aiheesta kirjoitti Mika Ilveskero Defensor Legisin pääkirjoituksessa 5/2011).

Asianajan työ oikeusvaltion turvaamiseksi linkittyi merkittävästi suurempaan kokonaisuuteen, kun YK:n jäsenvaltiot sopivat kestävän kehityksen 17 tavoitteesta vuonna 2015. Tavoite numero 16 ”Rauha, oikeudenmukaisuus ja hyvä hallinto” sisältää oikeusturvan edistämisen kansallisilla ja kansainvälisillä tasoilla, ja sen varmistamisen, että kaikilla on yhtäläinen pääsy oikeuspalveluiden piiriin. Me asianajajat siis edistämme työllämme kestävää kehitystä.

Asianajajan rooli on muuttumassa

Voisiko asianajajilla kuitenkin olla myös laajempi rooli kestävyystavoitteiden saavuttamisessa ja esimerkiksi ilmastokriisin torjunnassa? Voi ja pitää olla. Asianajajat ovat maailmanlaajuisesti mukana lähes kaikissa merkittävissä sopimusjärjestelyissä. Asianajajien kontaktipinta yrityksiin on laaja. Lähes jokainen sopimus on mahdollisuus vaikuttaa.

Asianajajien merkittävää roolia korostaa myös IBA, joka julkaisi kesäkuussa 2020 lausunnon ilmastokriisistä. IBA kannustaa asianajajia ottamaan juridisessa neuvonantotyössä huomioon ilmastokriisiin liittyvät tekijät ja vaikuttamaan lain valmisteluun ja soveltamisen linjauksiin. IBA kannustaa myös kehittämään oikeudellisia innovaatioita ja jakamaan parhaita käytäntöjä. Asianajajien tulisi myös pienentää omaa hiilijalanjälkeään.

Ohjaavista periaatteista sitovaan sääntelyyn

Kestävän kehityksen kysymykset päätyvät juristien pöydille yritysvastuun oikeudellistuessa. Toistaiseksi yritysvastuuta on säännelty lähinnä soft law -tyyppisillä instrumenteilla, kuten YK:n ohjaavilla periaatteilla ja OECD:n monikansallisia yrityksiä koskevilla toimintaohjeilla. Yritysvastuuta on voinut opiskella oppiaineena kauppiksessa eikä niinkään oikiksessa.

Tilanne on nyt muuttumassa useiden maiden kansallisen lainsäädännön ja EU-lainsäädännön kautta. EU valmistelee sitovaa yritysvastuulainsäädäntöä, joka koskee yritysten asianmukaisen huolellisuuden (due diligence) velvoitetta ympäristö- ja ihmisoikeuskysymyksissä. Myös johdon vastuu ja sustainable corporate governance ovat pohdinnassa. Samoin EU ehdottaa entistä laajempia sitovia velvoitteita yritysvastuukysymysten raportointiin. Vihreä rahoitus saa uuden kehikon taksonomia-asetuksen kautta.

Kestävyysnäkökulmia liittyy moniin juridiikan aloihin ilman uutta sääntelyäkin. Otetaanpa pari esimerkkiä itselleni tutuilta juridiikan alueilta:

• Miten kilpailuoikeuden piirissä tulisi suhtautua kilpailijoiden yhteisiin hankkeisiin kiertotalouden edistämiseksi, jos tämä tarkoittaa kuluttajahintojen nousua?
• Millä edellytyksillä julkinen hankintayksikkö voi sulkea pois tarjouskilpailusta yrityksen, joka kieltäytyy allekirjoittamasta ihmisoikeuksien kunnioittamista koskevaa sitoumusta?

Ilmastonmuutosta puidaan jo oikeussaleissa

Suuria ilmastonmuutokseen liittyviä kysymyksiä puntaroidaan oikeudenkäynneissä, joissa on kyse valtioiden velvollisuudesta ryhtyä ilmastotoimiin Pariisin sopimuksen mukaisesti. Esimerkiksi Saksan perustuslakituomioistuimen tuoreen päätöksen mukaan Saksan ilmastonsuojelulaki on perustuslain vastainen siltä osin, että vuonna 2019 hyväksytystä ilmastonsuojelulaista puuttuvat riittävät toimet päästöjen vähentämiseksi vuodesta 2030 eteenpäin.

Myös Suomi on jo päässyt osalliseksi ilmasto-oikeudenkäyntiin, kun portugalilaiset lapset ja nuoret haastoivat Suomen ja 32 muuta maata Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen ilmastonmuutoksen vastaisten toimien laiminlyönneistä.

Kun sopimuksissa yhä useammin annetaan ESG-sitoumuksia, oletettavaa on, että myös näitä kysymyksiä koskevat riidat yleistyvät tulevaisuudessa.

Asianajajien vastuullisuustyölle on yhteiskunnallinen tilaus

Kestävä kehitys, joka aiemmin tuntui enemmänkin kansalaisjärjestöjen asialta ja kuvasti yhteiskunnan pehmeitä arvoja, on noussut yrityksillä liiketoiminnan keskiöön.

Samalla yhä useampi yritys haluaa oikeudelliselta neuvonantajaltaan tietoa hyvistä ja vastuullisista käytännöistä eikä vain siitä, mitä laki tai oikeuskäytäntö sanoo. Yritykset haluavat varautua myös tulevaan lainsäädäntöön ja odottavat asianajajilta näkemystä ja osaamista tulevien muutosten vastaanottamiseksi jo nyt. Moni yritys haluaa myös olla mukana myötävaikuttamassa ilmastonmuutoksen torjunnan näkökulmasta haitallisen sääntelyn purkamiseen. Asianajajilla on mahdollisuus tunnistaa tällainen sääntely ja tuoda epäkohdat esiin.

Nopea muutos edellyttääkin nyt uutta ajattelutapaa ja ehkäpä myös uutta asennetta myös liikejuridiikkaa hoitavilta asianajajilta. Kestävämmän tulevaisuuden rakentaminen kuuluu myös meille.