Asianajaja – havahdu ilmoitusvelvollisuuteesi

Rahanpesun estämisestä annettu laki velvoittaa asianajajan tekemään ilmoituksen epäilyttävästä liiketoimesta tai terrorismin rahoittamisen epäilystä Keskusrikospoliisin Rahanpesun selvittelykeskukselle. Asianajajat tekivät viime vuonna näitä rahanpesun epäilyilmoituksia selvittelykeskukselle seitsemän. Luit oikein, seitsemän kappaletta. Edellisenä vuonna, 2021, niitä tehtiin yhdeksän.

Vertailun vuoksi voi kertoa, että pankit tekivät vuonna 2022 rahanpesun epäilyilmoituksia yli 13 300! Pankkien valtava ilmoitusmäärä antaa jonkinlaisen kuvan siitä, millaisia luvut voivat joillain ilmoitusvelvollisilla olla. Parempi vertailukohta asianajajille ovat tilintarkastajat, jotka tekivät viime vuonna yhteensä 40 ilmoitusta, vaikka tilintarkastajia on merkittävästi vähemmän kuin asianajajia.

Huolestuttavaa asianajajien ilmoitusmäärän vähäisyyden lisäksi on näiden ilmoitusmäärien jatkuvasti laskeva trendi. Vuonna 2008, kun uusi rahanpesulaki tuli voimaan, asianajajat tekivät 13 ilmoitusta. Siitä lähtien ilmoitusten määrä on tästä vähästäkin vain laskenut. Samaan aikaan muiden ilmoitusvelvollisten ilmoitusmäärät ovat vuosi vuodelta kasvaneet. Tilintarkastajien ilmoitusmäärät esimerkiksi tuplaantuivat vuodesta 2021 vuoteen 2022. Lisäksi on huomattava, että asianajajat eivät ole tehneet koskaan yhtään epäilyilmoitusta terrorismin rahoittamisesta.

Suomessa on yli 700 asianajotoimistoa. Rahanpesun selvittelykeskukselle ilmoituksia epäilyttävistä liiketoimista on vuosien 2018–2022 aikana tehnyt kuitenkin yhteensä vain 37 eri asianajotoimistoa. Yhteensä ilmoituksia on tehty 51 kpl. Luku vastaa lähes sitä lukemaa, jota tilintarkastajat tekivät pelkästään viime vuonna.

Kansainväliset ja kansalliset riskiarviot huomioiden voidaan todeta, että asianajajat ali-ilmoittavat. Tätä johtopäätöstä tukee myös se, että asianajajien ilmoitukset johtavat muita ilmoittajatahoja useammin siihen, että rahanpesun selvittelykeskus ryhtyy ilmoituksen perusteella tarkempaan selvittelyyn ja asiasta avataan juttu. Asianajajien tekemistä ilmoituksista myös luovutetaan tietoja eteenpäin keskimääräistä useammin viranomaisille, kuten poliisilaitoksille, suojelupoliisille tai Verohallinnolle. Nämä seikat kertovat siitä, että silloin kun asianajajat ilmoituksia tekevät, he tekevät niitä aiheesta ja tiedoista on hyötyä.

Milloin ilmoitus sitten olisi tehtävä? Lain mukaan ilmoitusvelvollisen on erityisesti kiinnitettävä huomiota liiketoimiin, jotka poikkeavat tavanomaisesta rakenteeltaan tai suuruudeltaan. Samoin, jos liiketoimilla ei ole ilmeistä taloudellista tarkoitusta tai ne eivät sovi yhteen sen kokemuksen tai tietojen kanssa, jotka ilmoitusvelvollisella on asiakkaasta. Tarvittaessa myös liiketoimeen liittyvien varojen alkuperä on selvitettävä.

Kynnys ilmoittaa epäilyttävästä liiketoimesta tulisi olla matala.

Ilmoitus ei ole rikosilmoitus eikä ilmoituksen tekijän tehtävä ole arvioida, onko asiakkaan toiminnassa kyse esimerkiksi rahanpesun esirikoksesta tai rahoitetaanko asiakkaan toiminnassa terrorismia. Ilmoitusvelvollisen tehtävä on ainoastaan arvioida, onko asiakkaan toiminta normaalista poikkeavaa.

Samaan aikaan kun asianajajien ilmoitusmäärät vain laskevat, järjestäytynyt rikollisuus on verkottunut ja monipuolistunut. Talousrikollisuus on vahvasti kytköksissä järjestäytyneeseen rikollisuuteen, joka on Suomessa kasvanut. Talousrikollisuus ja sen ohessa rahanpesu on siirtynyt yhä enemmän tietoverkkoavusteiseksi. Jos asianajaja ei ota vastaan käteistä rahaa, hän ei voi sen turvin ummistaa silmiään rahanpesulta, sillä rahanpesu on nykyään paljon muutakin kuin käteisen, huumausaineiden katukaupasta saadun likaisen rahan pesemistä tilivaroiksi. Asianajajan on havahduttava muuttuneeseen maailmantilaan myös tässä asiassa.

Kirjoitus on laadittu yhteistyössä Keskusrikospoliisin Rahanpesun selvittelykeskuksen kanssa.