Lausunto luonnoksesta Suomen raportiksi YK:n kaikkien henkilöiden suojelemiseksi tahdonvastaiselta katoamiselta tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen täytäntöönpanosta

Ulkoministeriölle

 

Dnro L2025-03

 

Lausuntopyyntönne: VN/35814/2024, 8.1.2025

 

Suomen Asianajajaliitto (jäljempänä ”Asianajajaliitto”) kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta Suomen raportiksi YK:n kaikkien henkilöiden suojelemiseksi tahdonvastaiselta katoamiselta tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen (SopS 20 ja 21/2023) täytäntöönpanosta. 

 

Yhtenä Asianajajaliiton sääntömääräisenä tehtävänä on seurata oikeuskehitystä maassa ja lausuntoja antamalla sekä aloitteita tekemällä tarjota kokemuksensa yhteiskunnan käytettäväksi. Asianajajaliiton oikeuspoliittisen työn lähtökohta on oikeusvaltion turvaaminen. Lausunnoissaan Asianajajaliitto pyrkii painottamaan oikeusvaltioperiaatteen toteutumiseen, oikeusturvaan sekä oikeuden saavutettavuuteen, perus ja ihmisoikeuksien sekä asianajajakunnan itsenäisyyden ja riippumattomuuden turvaamiseen liittyviä näkökulmia. Pyydettynä lausuntona Asianajajaliitto esittää seuraavaa.

Asianajajaliitto on tarkastellut luonnosta Suomen täytäntöönpanoraportiksi kaikkien henkilöiden suojelemiseksi tahdonvastaiselta katoamiselta tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen täytäntöönpanosta. 

 

Tässä lausumassa tuodaan esille Asianajajaliiton esittämiä mahdollisia kehitystarpeita ja huomioita koskien Suomen täytäntöönpanotoimia.

Asianajajaliitto toteaa, että raportti esittelee riittävän kattavasti Suomen lainsäädännön ja eri oikeudelliset mekanismit, joiden avulla tahdonvastaisia katoamisia voidaan ehkäistä, tutkia ja rangaista. 

 

Täytäntöönpanon kannalta merkittävää on rikoslain 11 luvun 4 c §:ään lisätty tahdonvastaisen katoamisen kriminalisointi sekä rikoslakiin tehdyt lisäykset koskien esimiehen vastuuta ja alaisen ilmoitusvelvollisuutta. Yleissopimuksen edellyttämät rikoslakiin tehdyt muutokset ovat johdonmukaisia ja laillisuusperiaatteen vaatimalla yksityiskohtaisuudella laadittuja.

 

Huomioiden kuitenkin Suomen vakaana pidettävä oikeusvaltio- ja ihmisoikeustilanne, niin tahdonvastaisen katoamisen kriminalisointi ei luultavammin ole aiheuttanut tai tule aiheuttamaan merkittäviä käytännön tason oikeusvaikutuksia Suomessa. Myöskään tilastotietoa tahdonvastaisia katoamisia koskevista rikosprosesseista ei ole (raportin kohta 15). Mikäli ilmenisi, että tahdonvastaisia katoamisia käsiteltäisiin suomalaisissa oikeusprosesseissa edes jokseenkin säännönmukaisesti, olisi tällöin syytä luonnollisesti myös päivittää tilastointimenetelmiä niin, että sanotuista prosesseista olisi saatavilla luotettavia tietoja.

Raportissa käsitellään jossain määrin myös uhrien oikeuksia ja heidän mahdollisuuksiaan saada oikeudellista apua (esim. raportin kohta 185). Raportista voi syntyä vaikutelma, että rikoksien uhreilla olisi myös tosiasiassa tehokkaat mahdollisuudet oikeuksiinsa pääsemiseksi. Asianajajaliitto kuitenkin katsoo, että valtion varoista uhreille tarjottava oikeusapu on käytännön tasolla heikentynyt 2000-luvulla. Oikeusapupalkkioiden kehitys ei ole seurannut yleistä hintakehitystä, saati asianajopalveluiden hintakehitystä, minkä seurauksena on syntynyt kehityssuunta, jossa yhä harvemmat asianajajat ovat valmiita tarjoamaan oikeusapupalveluita valtion varoista rikoksen uhreille, heidän omaisille tai rikoksesta epäilylle.

 

Myös Suomen korkein oikeus on todennut vuonna 2024 ratkaisussaan KKO 2024:71, että valtion varoista maksettava 110 euron tuntipalkkio (nykyään asetuksen mukaan 120 euroa) ei ole kohtuullinen. Viitatun tapauksen ratkaisussa korkein oikeus katsoi, että vuonna 2021 suoritettujen toimenpiteiden osalta kohtuullisen tuntipalkkion katsottiin olevan 130 euroa tunnilta.

 

Asianajajaliitto katsoo, että valtion varoista tarjottavien laadukkaiden oikeusapupalveluiden saatavuuden parantaminen onkin keskeinen osa vakavien rikosten tehokasta täytäntöönpanoa, ja raportin tulisi sen vuoksi selvemmin tunnustaa asianajajien merkitys uhrien oikeusturvan toteutumiselle. Erityisesti rikosoikeudellisissa oikeusapuasioissa yksityisten avustajien vapaaehtoisesti hoidettavakseen ottamien juttujen merkitys on prosessin osapuolten oikeusturvan osalta valtava. Esimerkiksi vuonna 2021 yksityiset avustajat hoitivat rikosoikeusapuasioista 82 % (oikeudenhoidon selonteko s. 49.) Asianajajaliitto katsookin, että Suomessa tulisi aktiivisesti niin poliittisesti kuin viranomaisvalmistelussakin edistää oikeusapupalkkioiden saattamista kestävälle tasolle ja tämän tason säilymisen varmistamista, jotta myös jatkossa voidaan varmistua laadukkaan oikeusavun saatavuudesta erityisesti rikosasioissa, mukaan lukien nyt käsiteltävänä olevat tahdonvastaiset katoamiset. 

Yhteenvetona Asianajajaliitto toteaa, että raportti on sinänsä kattava kuvaus Suomessa käynnistetyistä yleissopimuksen mukaisista täytäntöönpanotoimista, mutta täytäntöönpanon kannalta on yhtä lailla tärkeää, että Suomi paitsi täyttää yleissopimuksen muodolliset velvoitteensa, niin myös huolehtii siitä, että uhrien ja muiden rikosprosessiin osallistuvien henkilöiden oikeussuoja toteutuu tehokkaasti myös käytännön tasolla.

 

 

Helsingissä 7. helmikuuta 2025

 

SUOMEN ASIANAJAJALIITTO

 

Niko Jakobsson

Pääsihteeri

 

 

LAATI

Asianajaja Lasse Lievonen, Helsinki