Lausunto Verohallinnon ohjeluonnoksesta Ennakkoperintö verotuksessa

Verohallinnolle

 

Dnro L2025-02

 

Lausuntopyyntönne: VH/6793/00.01.00/2024, 2.1.2025

Suomen Asianajajaliitto (jäljempänä ”Asianajajaliitto”) kiittää mahdollisuudesta lausua Verohallinnon ohjeluonnoksesta Ennakkoperintö verotuksessa. 

 

Yhtenä Asianajajaliiton sääntömääräisenä tehtävänä on seurata oikeuskehitystä maassa ja lausuntoja antamalla sekä aloitteita tekemällä tarjota kokemuksensa yhteiskunnan käytettäväksi. Asianajajaliiton oikeuspoliittisen työn lähtökohta on oikeusvaltion turvaaminen. Lausunnoissaan Asianajajaliitto pyrkii painottamaan oikeusvaltioperiaatteen toteutumiseen, oikeusturvaan sekä oikeuden saavutettavuuteen, perus ja ihmisoikeuksien sekä asianajajakunnan itsenäisyyden ja riippumattomuuden turvaamiseen liittyviä näkökulmia. 

 

Verotuksen alalla oikeusvaltioperiaate ilmenee erityisesti oikeusvarmuuden ja ennakoitavuuden sekä selkeiden verotussääntöjen vaatimuksina. Oikeusvaltioperiaatteen ilmentymänä voidaan pitää myös perustuslain 81 §:n 1 momenttia, jonka mukaan valtion verosta säädetään lailla.

 

Pyydettynä lausuntona Asianajajaliitto esittää seuraavaa.

Asianajaliitto pitää nyt kyseessä olevaa ohjeluonnosta kannatettavana. Ennakkoperintöasiat ovat perinnönjaoissa usein ajankohtaistuvia riitakysymyksiä ja myös niiden verotusperiaatteita on tärkeätä tuntea ja verotusta varten tulee saadut ennakkoperinnöt yksilöidä oikealla tavalla. Ohjeluonnos täyttää siten tehtävänsä hyvin, samalla selittäen yleistasolla järjestelyjen siviilioikeudellista puolta, johon verotuskin perustuu. 

Asianajajaliitolla on seuraavat tekstikommentit sinänsä hyvin kirjoitetusta ohjeluonnoksesta:

 

1. Ohjeluonnoksen kohdassa 1.1 todetaan että ennakkoperintöä voi puhtaan lahjan lisäksi olla lahjanluontoinen kauppa, jos vastike on enintään kolme neljännestä käyvästä hinnasta. Näin on asia verotuksessa, mutta koska kohdan 1.1 tarkoitus on määritellä ennakkoperintö sinänsä, olisi tähdellistä lisätä kohdan ensimmäiseen kappaleeseen, että siviilioikeudellisesti voi olla kyse ennakkoperinnöstä myös, jos vastike ylittää kolme neljännestä käyvästä hinnasta siinä tapauksessa, että ostajalle annettua hinnanalennusta ei märäältään voida pitää luovuttajan olot huomioiden tavanomaisena.

 

2. Ohjeluonnoksen 1.2 kohdan toiseksi viimeisessä kappaleessa lausutaan, että ennakkoperintö menettää merkityksensä, jos lahjan saaja ei enää ole perillisasemassa lahjanantajan kuollessa. Siviilioikeudellisesti lienee kuitenkin niin, että lahjanantajan tahdosta riippuen tai olosuhteiden perusteella muutoin voitaneen tässäkin tapauksessa päätyä tulkitsemaan kyseistä lahjaa ennakkoperinnöksi. Verotuskin määräytynee siinä tapauksessa sen mukaisesti. 

 

3. Kohdassa 1.3 kerrotaan että vanhempien maksamat kustannukset lasten elättämisestä, kasvattamisesta ja kouluttamisesta lähtökohtaisesti eivät ole ennakkoperintöä. Koska nykyisin ei ole tavatonta että lasta koulutetaan ulkomailla kalleissa yksityisissä oppilaitoksissa ja olisi hyvä mainita, että vanhempien varallisuusoloihin tavanomaista ylittävät kustannukset kuitenkin voivat muodostaa saajalle ennakkoperintöä. Samoin esim. elatuskulujen maksaminen myös lapsen täysikäistymisen jälkeen. Nämä kysymykset ajankohtaistuvat välillä perinnönjaoissa.

 

Samaa näkökohtaa tulisi huomioida myöhemmin ohjeluonnoksen kohdan 4.2 esimerkissä 9.

 

4. Kohdan 2.1 toisessa kappaleessa todetaan, että lahjaveroilmoitus on annettava kumuloituvien lahjojen arvon ylittäessä lahjaveroasteikon alarajan. Pitänee kuitenkin olla: … lahjojen arvon ollessa vähintään lahjaveroasteikon alarajan suuruinen.

 

Ero on pieni, mutta käytännössä hyvin merkittävä tavanomaisessa verosuunnittelussa. 

 

5. Kohdissa 2.2.2 ja 2.2.3 olisi hyvä lisätä, että ilmoittamisohje näiltä osin perustuu PK 6:1,2 sääntöön että ennakkoperinnöt avio-oikeus omaisuudesta yhteisille rintaperillisille lähtökohtaisesti vähennetään ensiksi kuolleen vanhemman jäämistöstä. Tämä selitetään kyllä hyvin ohjeessa myöhemmin, mutta näissäkin kohdissa mainitseminen helpottaisi maallikollekin ilmoittamisohjeen ymmärtämistä.

 

6. Kohdan 3 esimerkissä 7 esitetty tulkinta, että lahja ainoalle rintaperilliselle ja siis ilman suosimistarkoitusta ei ole ennakkoperintöä, on verovelvolliselle myönteinen tulkinta ja verotuksen ennakoitavuuden ja selkeyden kannalta hyvä, koska käytännön verotuksessa tulkinta ei ole ollut näin yksiselitteinen, huomioiden PK:n 6 luvun ennakkoperintöolettama.

 

Helsingissä 24. päivänä tammikuuta 2025

 

SUOMEN ASIANAJAJALIITTO

 

Niko Jakobsson

Pääsihteeri

 

LAATI

Asianajaja Olof Rehn, Helsinki