Lausunto HE:stä eduskunnalle vankeuslain ja tutkintavankeuslain muuttamiseksi

Oikeusministeriölle

 

Dnro L2024-73

 

Lausuntopyyntönne: VN 11810/2021, 13.12.2024 

 

Suomen Asianajajaliitto (jatkossa ”Asianajajaliitto”) kiittää mahdollisuudesta lausua hallituksen esityksestä eduskunnalle vankeuslain ja tutkintavankeuslain muuttamiseksi. 

 

Yhtenä Asianajajaliiton sääntömääräisenä tehtävänä on seurata oikeuskehitystä maassa ja lausuntoja antamalla sekä aloitteita tekemällä tarjota kokemuksensa yhteiskunnan käytettäväksi. Asianajajaliiton oikeuspoliittisen työn lähtökohta on oikeusvaltion turvaaminen. Lausunnoissaan Asianajajaliitto pyrkii painottamaan oikeusvaltioperiaatteen toteutumiseen, oikeusturvaan sekä oikeuden saavutettavuuteen, perus ja ihmisoikeuksien sekä asianajajakunnan itsenäisyyden ja riippumattomuuden turvaamiseen liittyviä näkökulmia. Pyydettynä lausuntona Asianajajaliitto esittää seuraavaa.

 

Asianajajaliitto pitää esitystä kokonaisuutena arvioiden kattavana ja perusteltuna. Joihinkin lakiehdotusten pykäliä koskeviin muutosehdotuksiin sisältyy kuitenkin alla tarkemmin eriteltyjä ongelmakohtia. 

Vankeuslain 5 luvun 6 § ja tutkintavankeuslain 3 luvun 2 b – 2 d §:ssä säädetään vangin  tai tutkintavangin varmuusosastolle sijoittamisen edellytyksistä. Uutena asiana säädettäisiin varmuusosastojen perustamisesta myös tutkintavankiloihin ja varmuusosastolle sijoittamisesta myös tutkintavankien osalta. Pykälissä säädettäisiin varmuusosastolle sijoittamisen edellytyksistä pääosin samoin kuin vankeuslaissa on tällä hetkellä säädetty.

 

Vankeuslain 6 pykälän toisen momentin 3 kohdassa säädettäisiin sinänsä nykyisin voimassaolevan pykälän 2 momenttia vastaavasti varmuusosastolle sijoittamisesta tilanteissa, joissa vanki on vakavasti vaarantanut vankilan turvallisuutta tai sijoittaminen on perusteltua vangin oman turvallisuuden takaamiseksi. Muutosehdotuksessa kohta on kuitenkin kirjoitettu muotoon, jossa varmuusosastolle sijoittaminen voidaan tehdä, mikäli vanki muulla tavoin vakavasti vaarantaa vankilan järjestystä ja turvallisuutta taikka vangin tai muun henkilön turvallisuutta vankilassa. Vastaava esitys on kirjattu tutkintavankeuslain 3 luvun 2 c §:ään.

 

Asianajajaliiton näkemyksen mukaan ehdotuksen muotoilu ”muulla tavoin vakavasti vaarantaa vankilan järjestystä ja turvallisuutta” on liian avoin ja määrittelemätön. Lisäksi ehdotuksessa viitataan vangin tulevaan menettelyyn ja jätetään viranomaisten arvioitavaksi se, millä perustein vaarantaminen on käsillä. Näin avoimen yleisperusteen lisääminen perusteeksi varmuusosastolle sijoittamiseen antaa vankilahenkilöstölle mahdollisuuden pykälän epätarkoituksenmukaiseen soveltamiseen. 

Avolaitokseen sijoittamisen edellytykset tarkoittavat käytännössä sen arvioimista, soveltuvatko vankeuslain 4 luvun 9 §:n tai 6 luvun 1 § :n ja 4 luvun 8 § :n edellytykset arvioinnin kohteena olevaan vankiin. Koska jo voimassaolevassa laissa on säädetty useista avolaitossijoitusta tehtäessä huomioon otettavista turvallisuutta koskevista seikoista, ei esityksessä ole pidetty tarpeellisena muuttaa tai täsmentää avolaitokseen sijoittamisen edellytyksiä. 

 

Avovankilasijoituspäätöksiä tehtäessä korostuvat vangin tuomion perusteena olevan rikoksen laatu ja vangin turvallisuus. Esityksessä todetun mukaisesti esimerkiksi järjestäytyneeseen rikollisuuteen kiinnittyneillä vangeilla eivät avolaitossijoituksen edellytykset yleensä täyty, eikä heitä siksi sijoiteta avolaitokseen.

 

Asianajajaliitto katsoo, että esityksessä tulisi tarkemmin määritellä, milloin henkilön voidaan katsoa olevan ”kiinnittynyt järjestäytyneeseen rikollisuuteen” tavalla, joka estää hänen sijoittamisensa avolaitokseen. Tarve määrittelylle korostuu, koska päätöksentekijällä on avolaitossijoituksen edellytysten arviointia tehtäessä laaja harkintavalta. Päätös on kokonaisharkintaa, jossa huomioidaan kaikki saatavissa oleva vankia koskeva tieto. Kuten esityksessä todetaan, osallistuminen tai yhteydet järjestäytyneeseen rikollisuuteen muodostavat yleensä esteen avolaitossijoitukselle. Ilman tarkempaa määrittelyä vaarana on, että ”järjestäytyneeseen rikollisuuteen kiinnittymisen” arvioidaan harkinnassa täyttyvän sellaisissakin tilanteissa, joissa todellista ja merkityksellistä kiinnittymistä ei ole näytettävissä. 

 

Edellä esitetyt huomiot kohdistuvat yllä esitetyn lisäksi vankeuslain 18 luvun, sekä tutkintavankeuslain 8 luvun 8 §:n ja 13 luvun 5 §:ään tehtyjä muutoksia ja lisäyksiä.

Vankilassa tehtävät vangin olosuhteisiin vaikuttavat päätökset perustuvat monessa tapauksessa yksittäisen päätöksentekijän suorittamaan kokonaisharkintaan. Jotta päätöksenteko ei johda ”mielivaltaisiin” ratkaisuihin, tulee päätöksenteon kriteereiden ja edellytysten olla riittävän yksiselitteiset. Kuten edellä on tuotu esille, näin ei kaikilta osin ole. Lakiehdotukseen kirjatut muotoilut jättävät merkittävästi aikaisempaa enemmän mahdollisuuksia tulkinnalle. Tähän seikkaan Asianajajaliitto pyytää kiinnitettävän huomiota asian jatkovalmistelussa. 

 

Vielä huomautetaan, että ehdotuksen mukaisessa vankeuslain 12 luvun pykälässä 9 tulee ehdottomasti säilyttää  ja huomioida nyt voimassa oleva saman luvun 7 §:n kolmas momentti, jonka mukaisesti vangin ja hänen asiamiehensä välistä puhelua ei saa kuunnella eikä tallentaa. Lisäksi pykälän mukaan tilanteessa, jossa puhelua kuunneltaessa ilmenee, että kyse on vangin ja avustajan välisestä yhteydestä, kuuntelu on lopetettava ja tallenne hävitettävä. 

 

Helsingissä 31. päivänä tammikuuta 2025

 

SUOMEN ASIANAJAJALIITTO 

 

Niko Jakobsson

Pääsihteeri

 

LAATI

Asianajaja Tuuli Hong, Seinäjoki

Asianajaja Pekka Ylikoski, Helsinki