EOA: Epäselvä kysymys asianomistajuudesta ns. Vastaamo-asiassa olisi tullut saattaa tuomioistuimen ratkaistavaksi
21.11.2024 | OikeusuutisetAsianajaja A (kantelija) arvosteli päämiestensä puolesta laatimassaan kirjoituksessa syyttäjien menettelyä ns. Vastaamo-asiaan liittyvän epäillyn tietosuojarikoksen syyteharkinnassa. Arvostelu kohdistui siihen, että kantelijan päämiesten – kuten kenenkään muunkaan – ei ole esitutkinnassa eikä syyteharkinnassa katsottu olevan asianomistajan asemassa epäillyssä tietosuojarikoksessa. Tästä kantelijan mielestä virheellisestä ratkaisusta on hänen mukaansa aiheutunut muun muassa se, että hänen päämiehensä eivät ole voineet
esittää omaa, tekoajaltaan ja tekotavoiltaan laajempaa syytettä. Kantelijan mielestä tekoaika on syyttäjien syytteessä virheellinen, koska kantelijan käsityksen mukaan tunnusmerkistön mukaista törkeää huolimattomuutta esiintyi jo syytteessä esitettyä ajankohtaa aiemmin. Kantelijan päämiehet ovat lisäksi menettäneet mahdollisuuden esittää vahingonkorvausvaatimuksensa syytteen käsittelyn yhteydessä.
– – –
EOA Jääskeläinen:
Aluesyyttäjän selvityksessä ja apulaisvaltakunnansyyttäjän lausunnossa esitetty tulkinta, että puheena olevassa tietosuojarikoksessa ei olisi asianomistajaa, on käsitykseni mukaan mahdollinen. Toisaalta voidaan todeta, että tietosuoja-asetuksen ja Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella rekisteröidyllä on tietyin edellytyksin oikeus korvaukseen tietosuoja-asetuksen rikkomisesta (tietosuoja-asetuksen 79 ja 82 artiklat). Asetuksen rikkominen ei sellaisenaan anna oikeutta korvauksen vaatimiseen, mutta asetuksen ja edellä kerrottujen Unionin tuomioistuimen tuomioiden perusteella esimerkiksi rekisteröidyn tuntema pelko siitä, että tietosuoja-asetuksen rikkomisen seurauksena kolmannet osapuolet käyttävät väärin hänen henkilötietojaan, voi olla asetuksen tarkoittamaa aineetonta vahinkoa.
Vahingonkorvauslain 5 luvussa kunkin vahinkolajin korvattavuudelle säädettyjä edellytyksiä ei sovelleta asetuksen vastaisesta henkilötietojen käsittelystä aiheutuneeseen vahinkoon, vaan korvausvastuun perusteeksi riittää se, että käsittely on tapahtunut tietosuoja-asetuksen vastaisesti ja siitä on aiheutunut edellä kuvattua pelkoa.
Tietosuojarikoksen kriminalisoinnin suojeluintressinä on käsitykseni mukaan rekisteröityjen yksityisyyden ja henkilötietojen suoja, ja syyttäjän syytteen mukaan arkaluonteisia tietoja yksityisten henkilöiden asiakkuudesta ja hoitosuhteesta sisältäneen potilastietokannan turvallisuus on ollut vaarantunut.
Tähän nähden pidän mahdollisena myös sitä, että kantelijan päämiehet olisivat voineet kantelussa tarkoitetuissa olosuhteissa olla asianomistajia 15.3.2019 alkaen tapahtuneessa syytteessä kuvatussa tietosuojarikoksessa, ja mahdollisesti myös jo ennen 15.3.2019 alkaneessa, kantelijan epäilemässä tietosuojarikoksessa. Esitutkintaviranomainen tai syyttäjä ei voi – kuten ei oikeusasiamieskään – päättää oikeudellisesti sitovasti siitä, keitä on pidettävä jonkin tietyn epäillyn rikoksen asianomistajina, vaan siitä päättää viime kädessä tuomioistuin.
Tämän vuoksi olisi perusteltua, että asianomistaja-aseman ollessa epäselvä tai tulkinnanvarainen, rikosprosessissa potentiaalisille asianomistajille annettaisiin mahdollisuus tulla kuulluksi esitutkinnassa ja asian edetessä syytteeseen osallistua oikeudenkäyntiin. Tällöin tuomioistuin ratkaisisi sen, onko kysymyksessä olevassa rikoksessa asianomistajaa, jolla on oikeus vaatia rangaistusta ja/tai esittää yksityisoikeudellinen vaatimus.
Esitutkintalain 1 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan esitutkinnassa asia on valmisteltava siten, että syyteharkinta ja asianosaisten etujen valvominen voidaan suorittaa asianmukaisesti. Esitutkintalain 5 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan esitutkintaviranomaisen on syyttäjän pyynnöstä toimitettava esitutkinta tai suoritettava esitutkintatoimenpide, ja esitutkintaviranomaisen on muutenkin noudatettava syyttäjän määräyksiä, joilla pyritään turvaamaan asian selvittäminen 1 luvun 2 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Syyttäjä olisi siis voinut huolehtia siitä, että asianomistajilla olisi ollut mahdollisuus esittää näkemyksensä asianomistaja-asemastaan ja saada se viime kädessä tuomioistuimen ratkaistavaksi.