Lausunto luonnoksesta Verohallinnon ohjeeksi Arvonlisäveroton vähäinen toiminta

Verohallinnolle

 

L2024-54

 

Diaarinumero VH/1581/00.01.00/2024, 28.8.2024

 

Suomen Asianajajaliitto (jäljempänä “Asianajajaliitto”) kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta Verohallinnon ohjeeksi Arvonlisäveroton vähäinen toiminta. Lausuntonaan Asianajajaliitto esittää seuraavaa.

Asianajajaliiton oikeuspoliittisen työn lähtökohtana on oikeusvaltion turvaaminen. Lausunnoissaan Asianajajaliitto pyrkii näin ollen painottamaan oikeusvaltioperiaatteen toteutumiseen ja oikeusturvaan liittyviä näkökulmia. 

 

Verotuksen alalla oikeusvaltioperiaate ilmenee erityisesti oikeusvarmuuden ja ennakoitavuuden vaatimuksina. Oikeusvaltioperiaatteen ilmentymänä voidaan pitää myös perustuslain 81 §:n 1 momenttia, jonka mukaan valtion verosta säädetään lailla.

Euroopan unionin neuvosto on 18.2.2020 hyväksynyt neuvoston direktiivin (EU) 2020/285 yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta pienten yritysten erityisjärjestelmän osalta sekä asetuksen (EU) N:o 904/2010 muuttamisesta pienten yritysten erityisjärjestelmän asianmukaisen soveltamisen valvomiseksi tehtävän hallinnollisen yhteistyön ja tietojenvaihdon osalta (pienyritysdirektiivi). Direktiivi on säädetty tulemaan kansallisesti voimaan lailla 28.6.2024/448 vuoden 2025 alusta lukien. Laki perustuu Hallituksen esitykseen eduskunnalle laeiksi arvonlisäverolain ja oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain 39 §:n muuttamisesta, HE 50/2024 vp.

 

Verohallinto on laatinut ohjeluonnoksen edellä esitetyn lain voimaantulon perusteella. Ohjeluonnos käsittelee arvonlisäveron alarajan nostoa vuoden 2025 alusta lukien 15 000 eurosta 20 000 euroon sekä liikevaihdon laskennan muuttamista tilikauden sijaan laskettavaksi kalenterivuosittain. Liikevaihdon laskentaperusteeseen ei ole tulossa muutosta. Ohjeessa käsitellään myös edellisen kalenterivuoden liikevaihdon huomioon ottamista arvonlisäverovelvollisuuden alarajaa laskettaessa sekä verovelvollisuuden alkamisajankohtaa. Lisäksi ohjeessa käsitellään myös Euroopan unionin yhtenäistä 100 000 euron liikevaihtorajaa sekä pienten yritysten EU-myynnin arvonlisäverojärjestelmää.    

Arvonlisäverolain 173 §:n uuden 2 momentin (28.6.2024/448) mukaan, ”Verohallinto merkitsee verovelvollisen rekisteriin siitä lukien, kun 3 §:ssä tarkoitettu liikevaihto ylittää mainitun pykälän 1 momentissa säädetyn raja-arvon tai 3a §:ssä tarkoitettu liikevaihto ylittää mainitun pykälän 1 momentissa säädetyn raja-arvon”. Hallituksen esityksessä HE 50/2024 vp on annettu seuraava esimerkki 5: ” Elinkeinonharjoittaja on soveltanut vähäisen toiminnan verottomuutta viiden vuoden ajan. Kuudentena vuotena lokakuun 15. päivänä elinkeinonharjoittajan kalenterivuoden liikevaihto ylittää 15 000 euroa. Yrityksen on rekisteröidyttävä verovelvolliseksi ylittämisajankohdasta lukien.” Verohallinnon ohjeluonnoksessa on annettu esimerkki 7 arvonlisäverovelvollisuuden alarajan ylittymisestä. Esimerkeissä puhutaan myynnistä, jonka johdosta raja ylittyy ja joka aiheuttaa rekisteröitymisvelvollisuuden. Asianajajaliitto toteaa, että ohjeessa olisi hyvä selventää tarkemmin hetki, jolloin liikevaihdon katsotaan ylittävän raja-arvon. Tämä hetki lienee veron suorittamisvelvollisuuden syntyajankohta arvonlisäverolain 15 §:n mukaisesti.  

 

Ohjeen sivulla 8 olevassa esimerkkitapauksessa nro 11 todetaan lopuksi, että “Yrityksen on suoritettava loppuvaraston vero haltuun jääneistä tavaroista”.  Tämän jälkeen viitataan linkin avulla Verohallinnon ohjeeseen “Arvonlisäverollisen toiminnan lopettaminen ja konkurssi”. Asianajajaliitto toteaa, että suurelle osalle vähäistä toimintaa harjoittavista toimijoista kyseinen oman käytön veron suorittamisvelvollisuus loppuvaraston realisoinnin yhteydessä on todennäköisesti täysin vieras. Siten Verohallinnon ohjeessa tulisi tarkemmin kuvata verollisen liiketoiminnan lopettamiseen liittyviä kysymyksiä ja erityisesti loppuvaraston realisointiin liittyvää menettelyä. Verohallinnon ydintehtäviin kuuluu verovelvollisten ennakoiva neuvonta, joten verollisen liiketoiminnan lopettamiseen liittyvä ohjeistus olisi suotavaa tehdä varsinaisessa asiaa koskevassa ohjeessa eikä toiseen ohjeeseen viittaamalla.

 

Samassa yhteydessä Asianajajaliitto haluaa kiinnittää Verohallinnon huomiota lopettamistoimenpiteiden raportointiin ja siihen liittyviin lainsäädännöllisiin epäkohtiin. Asianajajaliiton käsityksen mukaan Verohallinto määrää lainsäädännön perusteella erilaisia varsin ankaria ja usein kohtuuttomia myöhästymismaksuja ja veronkorotuksia myös tulkinnanvaraisissa tilanteissa, joissa verovelvollinen ainoastaan korjaa antamaansa veroilmoitusta jälkikäteen epähuomiossa tehtyjen raportointivirheiden vuoksi tai jonkin sellaisen seikan vuoksi, jota yritys ei ole voinut ennakoida. 

 

Mikäli kyse on esimerkiksi vähäisen liiketoiminnan lopettamisesta ja verovelvollinen joutuu jälkikäteen oma-aloitteisesti korjaamaan jo aikaisemmin antamaansa veroilmoitusta loppuvarastosta tilitettävän oman käytön veron vuoksi, olisi tärkeää linjata, että myöhässä tapahtuneesta oikaisusta ja korjauksesta määrättäisiin maltillisia myöhästymismaksuja eikä automaattista veronkorotusta virheellisestä ilmoituksesta tällaisessa tilanteessa määrättäisi kuin poikkeustapauksissa. Asianajajaliitto katsoo, että myöhästymismaksuja ja veronkorotuksia ei missään tilanteessa tulisi määrätä, jos oma-aloitteisesti annettu korjaava ilmoitus johtuu seikasta, jota yritys ei ole voinut ennakoida ja johon yritys ei ole voinut mitenkään vaikuttaa. Veronkorotus tulisi määrätä ainoastaan tilanteessa, jossa voidaan objektiivisesti osoittaa yrityksen toimineen huolimattomasti tai tahallisesti.

 

Alaluvussa määritellään sijoittautumisvaltion käsite. Sen mukaan ”sijoittautumisvaltio on arvonlisäverotuksessa se jäsenvaltio, jossa yrityksen keskushallinnon tehtävät suoritetaan. Jos yrityksellä ei ole liiketoiminnan kotipaikkaa, liiketoiminnan paikka on se, jossa yrittäjä asuu tai jatkuvasti oleskelee.” Asianajajaliitto katsoo, että virkkeessä jää epäselväksi se, miten liiketoiminnan paikka kytkeytyy sijoittautumisjäsenvaltioon. 

 

Vähäisen toiminnan harjoittamista Yhteisössä koskevasta erityisjärjestelmästä säädetään arvonlisäverolain 14 luvussa (28.6.2024/448). Uuden arvonlisäverolain 149 §:n mukaan Suomeen sijoittautuneella elinkeinonharjoittajalla tarkoitetaan kyseistä lukua sovellettaessa elinkeinonharjoittajaa, jonka 149a §:ssä tarkoitettu sijoittautumisjäsenvaltio on Suomi ja joka on oikeutettu soveltamaan 3 ja 3a §:ää vastaaviin säännöksiin perustuvaa verottomuutta muussa jäsenvaltiossa kuin Suomessa. Toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneella elinkeinonharjoittajalla tarkoitetaan 14a lukua sovellettaessa elinkeinonharjoittajaa, jonka 149 a §:ssä tarkoitettu sijoittautumisjäsenvaltio on muu jäsenvaltio kuin Suomi ja joka on oikeutettu soveltamaan 3 §:ssä tarkoitettua vähäistä toimintaa koskevaa verottomuutta. 149a §:n 1 momentin mukaan ”sijoittautumisjäsenvaltiolla tarkoitetaan tätä lukua sovellettaessa jäsenvaltiota, jossa elinkeinonharjoittajalla on liiketoiminnan kotipaikka.” Asianajajaliitto katsoo, että Verohallinnon ohjeessa olisi suositeltavaa noudattaa lain mukaista määrittelyä epäselvyyksien välttämiseksi. Myös lakiviittaukset yleensä ohjeessa täsmentäisivät tekstiä ja ohjeiden sisällön hahmottamista. 

 

Sivun 17 lopussa todetaan, että ”Verottomuuden katsotaan kuitenkin alkavan soveltua viimeistään 35 työpäivän kuluessa ennakkoilmoituksen tai muutosilmoituksen vastaanottamisesta”. Asiasta on säädetty arvonlisäverolain 149j §:ssä.

 

Kyseinen 35 päivän sääntö koskee arvonlisäverodirektiivin 284.5 artiklan mukaan jäsenvaltiota, jossa yritys hakee rekisteröitymistä pienyritysten ALV-verottomuusjärjestelmään. Jos jäsenvaltio ei reagoi 35 päivän sisällä, kotivaltion, joka hoitaa rekisteröitymisen yrityksen ja kohdevaltion välillä, tulee tulkita, että kyseinen valtio on hyväksynyt rekisteröitymisen. Asianajajaliitto tuo esiin, että tekstistä saa käsityksen, ettei kotivaltion verohallinnon tule antaa minkäänlaista vahvistusta rekisteröitymisen hyväksymisestä yritykselle. Asianajajaliitto katsoo, että Verohallinnon tulisi kuitenkin ilmoittaa yritykselle vahvistus verottomuuden soveltamisesta kussakin valtiossa siitä huolimatta, vahvistaako kohdejäsenvaltio järjestelmään hyväksymisestä erikseen tai ei. Verohallinnon tulisi antaa asiasta päätös tiedoksi yritykselle myös tässä tilanteessa arvonlisäverolain 149j §:n sanamuodosta huolimatta. Muuten yritys ei tiedä, voiko se soveltaa vapautusta kyseisessä jäsenvaltiossa vai onko jäsenvaltio ehkä esimerkiksi vaatinut lisäaikaa hakemuksen käsittelylle. Tällainen lopputulos on ongelmallinen verovelvollisen oikeusturvan kannalta, koska häneen kohdistuvat velvollisuudet jäävät epäselviksi.

 

Helsingissä 20. päivänä syyskuuta 2024

 

SUOMEN ASIANAJAJALIITTO

 

Niko Jakobsson

Pääsihteeri

 

LAATI

Asianajaja Marja Hokkanen, Helsinki