Sodankäyntirikossyytteet Liberian sisällissodassa hylätty myös Turun hovioikeudessa

Turun hovioikeus on tänään 31.1.2024 antanut tuomion asiassa, joka koskee Liberiassa vuosina 1999–2003 maan toisen sisällissodan aikana tehdyiksi väitettyjä murhia, törkeää sodankäyntirikosta ja törkeää ihmisoikeuksien loukkaamista poikkeuksellisissa oloissa. Viimeksi mainittujen rikosten teonkuvauksissa kysymys on murhista, raiskauksista, pakkotyön teettämisestä, kuolleisiin kohdistuneesta asiattomasta menettelystä, kidutuksesta ja eriasteisista pahoinpitelyistä. Asiassa on vastaajana Suomessa asuva Sierra Leonen kansalainen Gibril Massaquoi.

Pirkanmaan käräjäoikeus oli 29.4.2022 antamallaan tuomiolla hylännyt syytteen kokonaisuudessaan. Käräjäoikeus oli katsonut jääneen näyttämättä, että Massaquoi olisi syyllistynyt syytteessä kuvattuihin rikoksiin.

Syyttäjien valitettua käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeus toimitti asiassa pääkäsittelyn 10.1. ja 8.9.2023 välisenä aikana. Istuntopäiviä oli yhteensä 61, joista 18 Suomessa ja 43 Liberiassa. Liberiassa istunnot järjestettiin pääkaupunki Monroviassa 6.2. ja 4.4.2023 välisenä aikana sekä 4.5. ja 12.5.2023 välisenä aikana. Hovioikeus teki ennen istuntojen aloittamista Liberiassa kolme päivää kestäneen katselmusmatkan Pohjois-Liberiaan Lofan maakuntaan. Lisäksi hovioikeus järjesti lyhyen katselmuksen Monroviassa. Pääkäsittelyssä kuultiin vastaajan lisäksi yhteensä 97 todistajaa ja kolmea asiantuntijaa. Todistajien kertomuksista yhdeksän otettiin vastaan käräjäoikeuden istuntojen videotallenteilta ja kaksi esitutkinnassa tehdyiltä äänitallenteilta.

Hovioikeudessa asia on koskenut samoja vastaajan syyksi väitettyjä tekoja kuin käräjäoikeudessa. Syytteen teonkuvaukseen sisältyvistä raiskauksista on hovioikeudessa ollut kysymys osana törkeää sodankäyntirikosta ja törkeää ihmisoikeuksien loukkaamista poikkeuksellisissa oloissa. Erillisinä rikoksina ne ovat olleet Liberian lain mukaan vanhentuneita.

Hovioikeus on katsonut, että pääosan syytteessä kuvatuista teoista oli sinänsä näytetty tapahtuneen. Hovioikeuden tuomion mukaan Lofan maakunnassa oli tapahtunut syytteessä kuvattuja murhia ja muita väkivallantekoja, mukaan lukien seksuaalisen väkivallan käyttämistä, sekä pakkotyön teettämistä ja kuolleisiin kohdistunutta asiatonta menettelyä elo-joulukuussa 2001. Klay-nimisessä kylässä oli tapahtunut syytteessä kuvattua kidutusta heinäkuun 2002 loppupuolella. Monroviassa oli tapahtunut syytteessä kuvattuja murhia ja muita väkivallantekoja, mukaan lukien seksuaalisen väkivallan käyttämistä, 1.5. ja 18.8.2003 välisenä aikana. Eräiden Lofan maakunnassa ja Monroviassa tehdyiksi väitettyjen murhien hovioikeus on katsonut jääneen kokonaan näyttämättä.

Samoin kuin käräjäoikeus, hovioikeus on kuitenkin katsonut jääneen näyttämättä, että vastaaja Massaquoi olisi syyllistynyt mihinkään hänen syykseen väitetyistä rikoksista. Hovioikeus on tuomiosta lähemmin ilmenevin perustein pitänyt epäluotettavina syyttäjien nimeämien todistajien suorittamia Massaquoin tunnistamisia rikosten tekijäksi. Lofan maakunnan tapahtumien osalta tunnistuksia oli ylipäänsä tehty vain muutamia. Kaikki nämä tunnistukset oli tehty sen jälkeen, kun Massaquoin pidätyksestä Suomessa maaliskuussa 2020 oli julkaistu uutisia tiedotusvälineissä ja niissä oli myös julkaistu kuvia Massaquoista. Myös Monrovian tapahtumien osalta tunnistukset oli muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta tehty edellä mainitun ajankohdan jälkeen.

Hovioikeus on katsonut asiassa esitetyn todistelun viittaavan siihen, ettei Massaquoi ylipäänsä ole ollut Lofan maakunnassa syytteessä tarkoitettujen rikosten tekoaikana elo-joulukuussa 2001.

Massaquoin on selvitetty olleen maaliskuusta 2003 alkaen syytteen tekoajan päättymiseen 18.8.2003 saakka ja sen jälkeenkin Sierra Leonen erityistuomioistuimen turvatalossa Sierra Leonen pääkaupungissa Freetownissa. Hovioikeus on todennut, ettei Massaquoin oleskeluun turvatalossa ole esitetyn näytön perusteella sisältynyt useamman päivän mittaisia ajanjaksoja, jolloin hänen läsnäoloaan siellä ei olisi luotettavasti todennettu. Hovioikeuden mukaan asiassa esitetty näyttö viittaakin kokonaisuutena arvostellen melko vahvasti siihen, ettei Massaquoi ole ollut Liberiassa Monroviassa tapahtuneiden rikosten tekoaikana. Hovioikeus on niin ikään pitänyt muun muassa Massaquoin oleskelusta Freetownissa heinä-elokuussa 2002 esitetyn näytön perusteella jokseenkin epätodennäköisenä, että Massaquoi olisi osallistunut edellä mainittuun kidutukseen Klayssa.

Hovioikeus on näin ollen hyväksynyt käräjäoikeuden johtopäätökset siitä, että syyte on kaikilta osin jäänyt näyttämättä.

LEHDISTÖTIEDOTE Hovioikeuden tuomio murhaa ym. koskevassa asiassa R 22/860