Lausunto HE:stä eduskunnalle Nato SOFAn ja Pariisin pöytäkirjan hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi

Ulkoministeriölle

 

Dnro L2023-54

 

Lausuntopyyntönne: VN/7659/2023, 12.10.2023

 

Suomen Asianajajaliitto (jäljempänä ”Asianajajaliitto”) kiittää mahdollisuudesta lausua ja pyydettynä lausuntona esittää seuraavaa. 

 

 

 

Asianajajaliitto nostaa esiin yleisenä huomiona esityksessäkin sivulla 113 todetun lähtökohtan, jonka mukaan Nato SOFAn sekä Pariisin pöytäkirjan hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi sekä niihin liittyvien lakien säätämisessä on syytä kiinnittää erityistä huomiota perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen. Ihmisoikeusvelvoitteita on noudatettava ja niiden kanssa ristiriitaisia velvoitteita on vältettävä. Valtio ei vapaudu ihmisoikeusvelvoitteidensa mukaisesta vastuusta uuteen, velvoitteiden kanssa mahdollisesti ristiriitaiseen sopimukseen liittyessään tai voi perustella muilla kansainvälisillä velvoitteillaan tai kansallisella lainsäädännöllään toisten kansainvälisten velvoitteidensa laiminlyöntiä. 

 

Asianajajaliitto katsoo, että lopullinen esitys tulee saattaa eduskunnan perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi. Asianajajaliitto pitää esitysluonnoksessa esitetyn perusteella perustuslain 95 §:n 2 momentin mukaista ns. supistettua perustuslainsäätämisjärjestystä kannatettavana, mutta lopullisen esityksen osalta tämä tulisi myös perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi.

 

 

 

Asianajajaliitto jakaa Helsingin hovioikeuden näkemyksen siitä, että koska esitys ei sisällä muutosehdotuksia oikeudenkäyntejä ohjaaviin kotimaisiin prosessilakeihin, tulee muutostarpeiden arviointia kansallisiin prosessilakeihimme liittyen jatkaa.

 

Koska ehdotus rajoittaa tietyissä tilanteissa asianomistajan oikeutta nostaa syyte suomalaisessa tuomioistuimessa sekä ajaa siihen liittyen korvausvaatimuksia, tulee jatkovalmistelussa aiheutuvat muutostarpeet huomioida kattavasti myös tältä osin. Asianajajaliitto korostaa, että todellisissa soveltamistilanteissa tulee olemaan kyse yksittäistapauksista, joihin muuttujina vaikuttavat sekä kulloinkin kyseessä olevan lähettäjävaltion oikeusjärjestys että mahdollinen toiminnan luonne virkatoimena. Tämä, yhdessä jäsenvaltioiden erilaisiin tulkintoihin, on käsityksemme mukaan omiaan heikentämään oikeusvarmuutta ja ennakoitavuutta. Tämä on Asianajajaliiton käsityksen mukaan huomioitava prosessisääntelyn muutostarpeiden arvioinnissa ja sääntelyn kehittämisessä tulevaisuudessa. 

 

 

 

Asianajajaliitto pitää suomalaisen oikeusjärjestelmän sekä toisaalta perustuslainmukaisuuden ja Suomea sitovien kansainvälisten velvoitteiden toteutumisen arvioinnin kannalta erityisen merkityksellisenä ehdotuksen rikosoikeudellista tuomiovallanjakoa koskevaa VII artiklaa. Asianajajaliitto katsoo, että kyseistä artiklaa on tulee esityksen tavoin arvioida myös mahdollisen kuolemanrangaistuksen ja sen kiellon kannalta. 

 

Asianajajaliitto toteaa toisaalta, että esitysluonnoksessa on sinänsä taustoitettu kiitettävällä laajuudella erityisesti rikosoikeudellista tuomiovaltaa koskevaa artiklaa VII sekä kyseiseen artiklaan liittyviä erityiskysymyksiä.

 

Asianajajaliitto näkee merkittävimpänä ongelmana sen, että sopimuksen VII artiklan 7. kohdan määräykset kuolemanrangaistuksen osalta koskevat vain sanotun rangaistuksen täytäntöönpanoa vastaanottajavaltiossa. Sanottu sopimuskohta ei siis kiellä tuomitsemasta kuolemanrangaistusta, jos se pannaan täytäntöön muualla kuin vastaanottajavaltiossa.

 

Ehdotuksen sivulla 120 esitetään, että Nato SOFAn määräys lähettäjävaltion sitoutumisesta kunnioittamaan vastaanottajavaltion lainsäädäntöä estäisi kuolemanrangaistuksen tuomitsemisen. Tulkinnan mukaan lähettäjävaltio ei voisi ryhtyä Suomen perus- ja ihmisoikeusvelvoitteiden kannalta ristiriitaisiin toimenpiteisiin, eikä Suomella olisi velvollisuutta ryhtyä sellaisiin toimenpiteisiin, jotka olisivat Suomen perus- ja ihmisoikeusvelvoitteiden kannalta ongelmallisia. Asianajajaliitto toteaa, ettei tätä Nato SOFAn tulkintaan perustuvaa lähtökohtaa voida pitää täysin tyydyttävänä oikeudellisena takuuna useiden Suomeakin sitovien ihmis- ja perusoikeusinstrumenttien sekä perustuslain sisältämän kuolemanrangastuksen kiellon osalta vaan esimerkiksi erillisen varauksen tai tulkintaselityksen tekeminen sopimukseen olisi oikeudellisesti pitävämpi vaihtoehto turvata perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen myös tältä osin. 

 

Asianajajaliitto tuo esiin, että muut Suomea sitovat kansainväliset sopimukset, erityisesti EIS:n lisäpöytäkirjat 6 ja 13 kieltävät, paitsi kuolemanrangaistuksen tuomitsemisemista koskevan lainsäädännön, rangaistuksen tuomitsemisen ja täytäntöönpanon, myös epäillyn ja/tai tuomitun luovuttamisen maahan, jossa kuolemanrangaistuksen tuomitseminen ja täytäntöönpano ovat varmoja tai lähes varmoja (ks. esim. Pellonpää et al.: Euroopan ihmisoikeussopimus. Helsinki 2018, s. 902–904). 

 

Asianajajaliitto katsoo, että hallituksen esityksen sivuilla 119–121 esitetyt arviot siitä, ettei kuolemanrangaistusta tuomittaisi tai ainakaan pantaisi täytäntöön Suomen alueella, tai että kuolemanrangaistuksen tuomitseminen Suomessa olisi erittäin epätodennäköistä, eivät ole riittävä tae sille, että Suomea sitovien velvoitteiden (em. EIS 13 artikla) noudattaminen voitaisiin varmistaa. Kuten Helsingin hovioikeus toteaa lausunnossaan, varauman tai vähintään selityksen tekeminen olisi oikeudellisesti pitävämpi vaihtoehto turvata ihmisoikeuksien toteutuminen.

 

Asianajajaliitto pitää muilta osin ehdotettuja voimaansaattamislakien sääntelyratkasuja perusteltuina. 

 

Helsingissä 10. päivänä marraskuuta 2023

 

SUOMEN ASIANAJAJALIITTO

 

Niko Jakobsson

Suomen Asianajajaliiton pääsihteeri