Asetus oli ristiriidassa lain kanssa – paliskunnan osakkaalla oli oikeus korvaukseen porotuhosta
21.6.2023 | OikeusuutisetPohjois-Suomen HAO: Porotaloutta kohdannut tuho – Tuhon määrittäminen – Paliskunnan yliluku – Laissa annettu valtuutus asetuksella säätämiseen – Asetuksen soveltamisrajoitus
Lapin ELY-keskus oli hylännyt paliskunnan osakkaan hakemuksen porotaloutta poronhoitovuonna 2019–2020 kohdanneiden vahinkojen korvaamisesta sekä alkuperäiseen päätökseensä kohdistuneen oikaisuvaatimukseen, koska paliskunnassa suurin sallittu eloporomäärä oli ylittynyt tuhoa edeltäneenä kolmena poronhoitovuotena. Ratkaisu oli perustunut asetuksen säännökseen, jonka mukaan tuhona ei pidetä sellaisia haittavaikutuksia, jotka esiintyvät suurimman sallitun eloporomäärän useana vahinkotapahtumaa edeltäneenä vuonna ylittäneessä paliskunnassa. Asiassa oli riidatonta, että valittaja oli noudattanut paliskunnan vuotuisia teurastussuunnitelmia.
Asiassa oli hallinto-oikeudessa arvioitavana se, mikä merkitys paliskunnan yliluvulle on annettava ratkaistaessa yksittäisen porotalouden harjoittajan oikeutta hakemaansa korvaukseen. Kysymys oli siitä, oliko mainittu asetuksen säännös ristiriidassa perustuslain tai porotaloutta kohdanneiden vahinkojen korvaamisesta annetun lain kanssa.
Hallinto-oikeus totesi, että porotuhosta maksetaan korvauksia vain tarkoitukseen osoitetun määrärahan puitteissa. Porotalouden harjoittajalla ei ole korvaukseen sellaista oikeutta, että korvauksen epääminen voisi merkitä perus- ja ihmisoikeutena turvatun omaisuudensuojan loukkausta. Korvauksen epääminen nyt kysymyksessä olevalla perusteella ei merkinnyt myöskään etniseen alkuperään tai muuhun seikkaan perustuvaa syrjintää taikka loukannut saamelaisten oikeutta omaan kulttuuriin.
Hallinto-oikeus totesi edelleen, että porotaloutta kohdanneiden vahinkojen korvaamisesta annetun lain 3 §:n 2 momentissa on valtuutus antaa valtioneuvoston asetuksella tarkemmat säännökset korvauksen perusteeksi hyväksyttävästä luonnononnettomuudesta ja muusta tuhosta. Hallinto-oikeus katsoi, että porotaloutta kohdanneiden vahinkojen korvaamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen 1 §:n 2 momentin jälkimmäisessä virkkeessä, joka rajoittaa haittavaikutusten korvaamista silloin, kun suurin sallittu eloporomäärä on ylitetty, ei kyse ole enää itse tuhon määrittämisestä, johon mainitun lain 3 §:n 2 momentin mukainen asetuksenantovaltuutus ulottuu. Mainitun lain 8 §:n 4 momentin nojalla asetuksella voidaan tosin antaa tarkempia säännöksiä muun ohella myös menetyksistä, joita voidaan korvata, ja hyväksyttävistä ylimääräisistä kustannuksista, mutta yksin paliskunnan yliluku sinänsä ei voi olla merkityksellinen seikka myöskään porotalouden harjoittajalle aiheutunutta vahinkoa määritettäessä. Edellä mainitun asetuksen 1 §:n 2 momentin jälkimmäinen virke oli siten ristiriidassa porotaloutta kohdanneiden vahinkojen korvaamisesta annetun lain kanssa ja se oli jätettävä perustuslain 107 §:n mukaisesti soveltamatta.