Lausunto selvityksestä ei-kaupallisen sijaissynnytysjärjestelyn sallimisesta

Oikeusministeriö

 

Dnro L2023-17

 

Lausuntopyyntönne: VN/5969/2019, 4.4.2023

 

Pyydettynä lausuntona Suomen Asianajajaliitto (jäljempänä ”Asianajajaliitto”) esittää seuraavaa. 

 

 

Sijaissynnytysjärjestelyn sääntelyyn liittyy monitahoisia oikeudellisia kysymyksiä, joiden lainsäädännöllinen ratkaisu edellyttää eri osapuolten oikeussuojan tarpeen arvottamista ja huomioon ottamista. Kuten selvityksessä on todettu, mikäli sijaissynnytysjärjestelyyn päädytään, sen sääntely edellyttää oikeasuhtaisen tasapainon löytämistä järjestelyyn osallisten keskenään ristiriitaistenkin intressien välillä. Pohjoismaat Islantia lukuun ottamatta ovat toistaiseksi suhtautuneet sijaissynnytysjärjestelyyn yhdenmukaisen kielteisesti, mikä perustuu sijaissynnytysjärjestelyyn liittyviin ei-toivottuihin lieveilmiöihin, kuten riskiin ihmiskaupasta ja siihen liittyvästä muusta rikollisuudesta.

 

Sijaissynnytysjärjestelyn sääntelyyn liittyvien ratkaisuvaihtoehtojen punnintaan vaikuttaa lisäksi se, että sääntely on olennaisesti yhteydessä kulloinkin yhteiskunnassa vallitseviin perhearvoihin. Kuten selvityksestä käy ilmi, maissa, joissa järjestely on ollut sallitusti tarjolla kaikille ihmisryhmille, on aikaisemmin vapaamielisempää lainsäädäntöä jouduttu kiristämään yhteiskunnassa vallitsevan arvomaailman muututtua konservatiivisempaan suuntaan.

 

Sijaissynnytysjärjestelyn sääntely on yllä mainituista syistä laaja-alainen kokonaisuus, johon sisältyy myös demokraattiseen poliittiseen päätöksentekoon liittyviä elementtejä. Asianajajaliitto ei toistaiseksi ole muodostanut asiaan yksiselitteistä kantaa. Jäsenten keskuudessa mielipiteet jakaantuvat. Toisaalta järjestelyn sääntely nähdään sääntelemättömyyttä parempana vaihtoehtona, koska se on omiaan vähentämään suomalaisten hakeutumista toteuttamaan sijaissynnytys ulkomailla. Vallitsevan oikeuskäytännön mukaisesti (Helsingin HO 5.7.2013 nro 2026) ulkomailla toteutetun sijaissynnytysjärjestelyjen tuloksena syntyneelle lapselle on myönnetty Suomessa perheoikeudellinen status, vaikka toteutetun järjestelyn asianmukaisuus on asetettu kyseenalaiseksi Suomen oikeusjärjestelyn kannalta. Yleisellä tasolla on epätoivottava olosuhde, että päätösharkinnassa joudutaan ainakin epäsuorasti sivuuttamaan Suomea sitovat kansainväliset sopimukset, kuten kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus (SopS67-68/1986), joka suojaa äitien ja raskaana olevien naisten oikeuksia. Toisaalta lapsen saaminen ei ole subjektiivinen oikeus, mikä johtaa vaikeisiin pohdintoihin siitä, onko mahdollisuus sijaissynnytykseen rajoitettava vain niihin tapauksiin, joissa lapsen saamisen esteenä ovat puhtaasti lääketieteelliset syyt.

 

 

Mikäli ei-kaupalliseen sijaissynnytysjärjestelmään sääntelyyn päädytään, yksi keskeisimmistä kysymyksistä on aiotuille vanhemmille tai vanhemmalle asetettavat edellytykset. Samoin kuin hedelmöityshoitolain (”HedHL”) valmistelussa, tulee myös sijaissynnytysjärjestelmän kaltaisen säädöstön voimakkaasti nojautua yhteiskunnassa kulloinkin vallitsevina pidettäviin arvoihin (LaVM 12/2006 vp s. 3). Ajankohtaisesti tämä tarkoittaa, että säännöstön on oltava tasa-arvoinen ja yhdenvertainen eri perhemuotojen suhteen sekä luonteeltaan sukupuolineutraali. Selvityksessä onkin lähdetty siitä, että yhteiskunnan arvokehitystä ja yhdenvertaista kohtelua kunnioittavalla tavalla on perusteltua, että sijaissynnytysjärjestelyt olisivat mahdollisia sekä avio- että avoliitossa oleville pareilla parien sukupuolesta riippumatta. Edelleen selvityksen mukaan järjestely tulisi olla mahdollista yksin lasta toivovalle, jos tämä ei voisi tulla raskaaksi tavanomaisten hedelmöityshoitojen avulla. Käytännössä tämä tarkoittaa naispuolista yksinhakijaa (HedHL 2 §). Järjestelyyn oikeutettujen piiri kattaisi siis selvityksen mukaan myös miesparit (vrt. HedHL 2 §). Asianajajaliitto kiinnittää huomiota siihen, että selvityksen mukaisesti toteutuessaan järjestely jättäisi edelleen ulkopuolelle miesyksinhakijat. Lisäksi on huomioitava, että voimassa olevassa adoptiolaissa perheen sisäinen adoptio on mahdollista vain, mikäli hakija on avioliitossa lapsen biologisen vanhemman kanssa. Mikäli sijaissynnytyksen järjestelyn säätelyyn päädytään selvityksessä esitetyssä laajuudessa, asettaa se Asianajajaliiton näkemyksen mukaan muutospaineita adoptiolakiin tältä osin.

 

Mikäli sijaissynnytysjärjestelmän sääntelyyn päädytään, asiantuntijaryhmän jäsenten näkemyksen mukaan Asianajajaliitto tulisi kannattamaan ennakolliseen valvontaan perustuvaa mallia, josta viimeisimpänä esimerkkinä selvityksessä on kuvattu Portugalissa käyttöön otettua säätelyä. Vaikkakaan jo olemassa olevia sääntelymalleja ei selvityksessä esitetyin perustein pelkästään voida käyttää pohjana sijaissynnytystä koskevalle sääntelylle, tarjoaa Suomen adoptiolainsäädäntö ennakkovalvontaan ja -lupaan perustuvan mallin, joka olisi käytettävissä myös sijaissynnytysjärjestelmään. Aiotuille vanhemmille suunnattu neuvonta ja tuki voitaisiin luontevasti toteuttaa adoptioneuvontaa vastaavan järjestelyn eli ennakkoneuvonnan kautta.

 

Hedelmöityslain mukaan hedelmöityshoidossa voidaan käyttää myös sellaisia alkioita, joita ei ole muodostettu kummankaan hoitoa saavan sukusoluista. Selvityksessä on katsottu, että tämän vaihtoehdon ei tulisi olla käytössä sijaissynnytysjärjestelyissä. Asianajajaliitto on lausuntoa antaessaan huomioinut, että tämä on myös kansainvälisessä katsannossa suositus. Asiaa pohtineiden asiantuntijaryhmän jäsenten näkemyksen mukaan geneettinen yhteys jommankumman aiotun vanhemman ja syntyvän lapsen välillä ei kuitenkaan olennaisesti voi vaikuttaa lapsen hyvinvointiin eikä aiottuja vanhempia tai vanhempaa yksin geneettisen yhteyden puuttumisen vuoksi tulisi asettaa eri asemaan hedelmöityshoitoa saaviin verrattuna. Geneettisen yhteyden vaatimus saattaisi Asianajajaliiton näkemyksen mukaan johtaa yksin lasta haluavan henkilön aseman vaikeutumiseen. Eri asia on, vaatiiko järjestelmään varattujen resurssien niukkuus sitä, että sijaissynnytyksen edellytyksesi asetetaan edellä mainitusta huolimatta geneettinen yhteys aiotun vanhemman ja syntyvän lapsen välillä.

 

 

Yksi vaikeimmin ratkaistavista asioista liittyy sijaissynnyttäjän henkilöön. Sijaissynnyttäjän valinta on ei-kaupallisissa sijaissynnytysjärjestelyissä aiottujen vanhempien tehtävänä. Järjestelmän toimivuutta saattaisi uhata resurssien niukkuus, mikäli sijaissynnyttäjäksi voitaisiin hyväksyä vain aiotun äidin lähisukulainen tai vanhempien lähipiiriin kuuluva henkilö, kuten selvityksessä on esitetty. Lisäksi lähipiiriin kuuluvan henkilön määrittely olisi omiaan tuottamaan käytännön vaikeuksia ja muodostamaan riskin järjestelmän väärinkäytölle. Asianajajaliiton näkemyksen mukaan sijaissynnyttäjien henkilöpiiriä ei tulisi täten rajoittaa muutoin kuin lääketieteellisin perustein, mihin liittyvät myös synnyttäjän ikään liittyvät ehdot.

 

Asianajajaliitto katsoo, että mikäli sijaissynnytysjärjestelmän sääntelyyn päädytään, on sijaissynnyttäjälle taattava itsemääräämisoikeus raskausaikana sekä lapsen synnyttyä eikä hän voi ennalta sitoutua luovuttamaan lasta aiotuille vanhemmille tai vanhemmalle eikä häntä tähän tulisi myöskään pakottaa tai muutoin painostaa.

 

Koska kyse on ei-kaupallisesta toiminnasta, on selvää, että sijaissynnyttäjälle ei saisi maksaa varsinaista palkkiota, mutta suoranaisten kulujen ja mahdollisen ansionmenetyksen korvaaminen tulisi sallia. Mikäli sijaissynnytyksen järjestämisen sääntelyyn päädytään, voitaisiin kulujen korvaamisen suhteen käyttää hedelmöityshoitolain mukaista mallia. Asianajajaliitto kuitenkin huomioi sen, että sijaissynnytykseen liittyy sekä lääketieteellisiä että muita riskejä, jotka saattavat aiheuttaa järjestelyyn osallisille ennalta-arvaamattomia lisäkustannuksia. Asianajajaliitto pitää tärkeänä sitä, että sijaissynnyttäjille mahdollisesti aiheutuneista komplikaatiosta johtuneiden kustannusten riski turvataan riittävän kattavilla vakuutuksilla.

 

On selvää, että muun muassa sijaissynnyttäjän itsemääräämisoikeudesta johtuen sidonnaisuudeltaan yksityisoikeudellista sopimusta vastaavaa sopimusta ei aiottujen vanhempien tai sijaissynnyttäjän välille voi syntyä. Tämä ei kuitenkaan poista sitä, että osapuolet voivat ja heidän tulisikin jollain tasolla kirjata järjestelyyn liittyvät yksityiskohdat ennakkoneuvonnan yhteydessä.

 

 

Sijaissynnytysjärjestelyn oikeudellinen ydinkysymys liittyy Asianajajaliiton näkemyksen mukaan vanhemmuuden vahvistamiseen lapsen ja aiottujen vanhempien tai vanhemman välillä, johon liittyvät myös vaikeimmin ratkaistavissa olevat lainsäädännölliset ongelmat. Kuten selvityksessä on todettu, on sijaissynnyttäjää lapsen synnyttäneenä pidettävä lapsen äitinä, mikä on kirjattu vanhemmuuslakiin (775/2022), eikä tätä lainsäädännöllistä lähtökohtaa ole syytä muuttaa, vaikka sijaissynnytysjärjestelyn sääntelyyn päädyttäisiinkin. Oikeuskäytännössä isyys sijaissynnytyksen kautta syntyneeseen lapseen nähden on järjestetty siten, että aiottu isä on tunnustanut lapsen (mikäli lapsen ja isän välillä on geneettinen yhteys) ja lapsen suhde toiseen aiottuun vanhempaan on järjestetty perheen sisäisen adoption kautta, mikä voimassa olevan lain mukaan edellyttää, että aiotut vanhemmat ovat keskenään avioliitossa.

 

Oikeudellisen vanhemmuuden vahvistamiseen sijaissynnytysjärjestelyissä edellyttänee merkittäviä muutoksia voimassa olevaan lainsäädäntöön. Esimerkiksi nykyisen vanhemmuuslain 2 §:n mukaan mikäli sijaissynnyttäjä on avioliitossa, on hänen aviomiehensä lähtökohtaisesti lapsen isä. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa on vallitsevan lainsäädännön valossa tarve sekä isyyden kumoamiseen että uudelleen vahvistamiseen (mikäli aiotulla vanhemmalla on geneettinen yhteys syntyneeseen lapseen) ja/tai siihen, että oikeudellisen isän suostumus tarvitaan lapsen adoptioon aiotuille vanhemmille tai vanhemmalle.

 

Sijaissynnytysjärjestelyt olisivat sallittuinakin todennäköisesti melko harvalukuisia, mikä Asianajajaliiton näkemyksen mukaan puoltaisi sitä, että vanhemmuuden vahvistaminen sijaissynnytyksen kautta syntyneen lapsen ja aiottujen vanhempien välillä järjestettäisiin erillisellä säädöstöllä.

 

Helsingissä 30. päivänä toukokuuta 2023

 

SUOMEN ASIANAJAJALIITTO

 

 

Niko Jakobsson

Suomen Asianajajaliiton pääsihteeri

 

LAATI

Asianajaja Auni Särkkä, Asianajotoimisto Auni Särkkä, Helsinki